maanantai 28. lokakuuta 2013

Osteopaatin käsittelyssä

Sunnuntaina Carma pääsi ensimmäisen kerran ikinä osteopaatin käsittelyyn, kun Jerry Ketola oli lennätetty viikonlopuksi Helsingistä Joensuuhun. Aikaisemmin Carmaa on hoidettu ainoastaan fysioterapialla, mutta jo ensimmäisen kerran jälkeen suosittelen osteopatiaa lämpimästi kaikille. Opiskelijakukkarolle käsittely oli todella hintava, mutta ehdottomasti kaiken sen arvoinen.

Jerry käsitteli Carmaa todella kauniisti ja osaavasti, selitti tarkkaan kaiken mitä teki ja mistä mahdollisesti jumit johtuvat. Carman rintakehä, lavat ja etenkin rintaranka olivat todella jumissa, mutta ne avautuivat loppua kohden hyvin. Takapää ja lihaksisto olivat muutenkin ovat hyvällä mallillaan. :) Carma oli kuitenkin sen verran jumissa etupäästä, että osteopaatin käsittelyä tullaan jatkamaan mahdollisuuksien mukaan. Itä-Suomessa mahdollisuudet ovat valitettavasti nollassa, joten Jerry sanoi, että fysioterapiakäynnit ovat riittäviä ja alkuvuodesta mennään Jerryn käsittelyyn uudelleen. Kaikin puolin, olin hoitoon kyllä todella tyytyväinen, Carmasta puhumattakaan. :) Kuullostaa hölmölle, mutta eron huomaa koirassa välittömästi.



Treeneistä ollaan pidetty nyt viikon verran taukoa ja aikaisintaan mennään treenaamaan viikonloppuna kevyet treenit. Ensimmäinen osteopaatin käsittely on koiralle varmasti todella rankka, joten lepopäiviä me pidetään yhteensä viisi eikä tehdä rentoja metsälenkkejä ihmeellisempiä asioita. Katsotaan muutenkin fiiliksen mukaan mennäänkö treenaamaan edes viikonloppuna. :) 

Tässä kuitenkin julkaisematon video viikon takaisista ryhmätreeneistä:

 





keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Ensilumella

Perjantaista tiistaihin Joensuuta on peittänyt valkea lumikerros. Tänään alkoi taas "helteet" ja kaikki on märän ja loskan täyttämää. Kun kerta kesää ei enää saa takaisin, saisi se kunnon talvi tulla jo, koska tuo märkä aika vuodesta on vaan niin inhottavaa.

Perjantaina ja sunnuntaina Anniinalla oli kamera mukana jäähdyttelylenkeillä. Saatiin ihan superhienoja kuvia hyvällä kameralla, iso iso kiitos Anniinalle!

Kaikki kuvat (c) Anniina Korjus

Carma ja Anniinan Adya


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Leijeröintitreenit

Viikonloppuna treenattiin kahdet treenit Anniinan ja Adyan kanssa. :) Treenattiin ikuisuusprojektin parissa, tällä kertaa teemalla leijeröinnit. Anniina palkkasi Carman jokaisella toistolla, näin Carman ei tarvitse etsiä palkkaa mun kädestä. Runsaalla etupalkalla saadaan toivottavasti Carman fokus paremmin eteen ja estehakuisuutta lisättyä.

Perjantaina treenattiin maanantain treeneissä mahdottomaksi osoittautunut hyppy-putki kuvio. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin helpotettua versiota, jotta saataisiin mahdollisimman monta onnistumista. Toisella kierroksella vaikeutettiin hieman, kun vedettiin hyppy kauemmaksi putkesta ja lisättiin suoralle toinen hyppy. Mikä parasta, kaikki toistot olivat puhtaita. :) Yhden kerran Carma tiputti riman etutassuilla.

Eilen tehtiin puomileijeröintejä, joita ollaan tehty kyllä PALJON. Carma hakeutuu todella helposti hypyn ja puomin välistä mun luokse, joten tehtiin ihan pienissä pätkissä, runsaasti palkaten. Homma toimi ihan kivasti, mutta muutaman kerran Carma juoksi putken jälkeisen hypyn ohi. Avokulman kepit pisti hymyilyttämään, mutta itsenäistä sisäänmenoa pitää vahvistaa vielä paljon lisää. Kivat treenit kaikenkaikkiaan ja yhtään rimaakaan ei tullut alas. :)


Perjantaina tehtiin myös muutamat hyppytekniikkatreenit. Ohjaajan ollessa paikoillaan Carman sarjat ovat kaikki puhtaita. Oman liikkeen ja vedätyksen lisääntyessä Carman rytmi menee helposti sekaisin ja yksi rima tulee helposti alas tai Carma hyppää kaksi viimeistä hyppyä yhdellä loikalla. Hyppytekniikkatreenit havainnollisti hyvin meidän ydinongelman miksi rimoja putoilee niin useasti, joten tätä yritetään treenata mahdollisimman useasti. Sataprosenttisesti ja täysin sokeasti en usko tekniikkatreenien tuloksellisuuteen, mutta ainakin me kovasti yritetään saada Carma kestämään mun liikettä. :) Haluan kuitenkin uskoa, että nämä treenit ovat hyvä tuki kaikenlaisen muun irtoamistreenin kanssa.



Mitä muuta meidän viikonloppuun kuului? Yksi pitkä juoksulenkki, herkuttelua ja peli-iltaa ystävien kanssa, juhlimista sekä lukemista tulevan viikon isoon tenttiin.




torstai 17. lokakuuta 2013

Maanantain ryhmätreenit

Olipa kivaa jälleen kerran! Treenejä odottaa joka kerran ihan älyttömän paljon ja tänäkin maanantaina jo jäähdyttelylenkillä toivoi, että tulisipa uusi maanantai taas nopeasti. :)

Rata oli juostava. Piti ihan oikeasti pistää töppästä toisen eteen, että kerkesi takaakiertoihin ja ettei koira tullut suoraan syliin täydestä vauhdista. Tämä sopi meille erittäin hyvin, mun on pakko oppia juoksemaan tuon koiran kanssa kunnolla, eikä ohjata vain kiltisti. Persjätöt onnistui ihan super hyvin, niistä jäi hyvä mieli. :) Mun pitäisi vihdoin luottaa koiraan sekä itseeni ja ruveta käyttämään näitä kisaradoilla enemmän. Tämä on ehdottomasti yksi ensi vuoden ykköstavoitteista oman ohjauksen suhteen. 

Pimeät putkikulmat onnistuivat myös hyvin ja tässäkin asiassa mun täytyisi luottaa koiraa kisatilanteessa enemmän. Ollaan saatu nyt niin paljon hyviä onnistumisia näissäkin. Mutta sitten... loppupätkän leijeröinti ei meinannut onnistua, ei sitten millään. Heidi heilutteli palloa hypyn takana ja yritettiin saada Carman fokus eteenpäin. Mutta ei, Carma vaan tuijottu koko ajan mua ja tuli hypyn ja putken välistä mun luokse. Pari kertaa saatiin onnistuneet toistot ja jätettiin homma hautumaan. Tätä me treenataan ehdottomasti seuraavan kerran omatoimitreeneissä hyppytreenin lisäksi (huomenna). :) Tilanne oli jokseenkin huvittava ja koominen. Harvoin näkee koiraa, joka tykkää ohjaajastaan enemmän kuin palkasta. Tässä tuli taas kyllä meidän isoin ongelma kiteytettyä, Carma on vielä ihan liikaa mun liikkeessä kiinni.

Pahoittelut videon huonoa laatua, en tajua miten se veti itsensä noin rakeiseksi.



Kohta ollaan oltu tasan 3 viikkoa putkeen käymättä kotona perheen luona. Vielä viikko pitäisi jaksaa, mutta koti ikävä rupeaa olemaan aika iso. Ikinä ei olla oltu perheestä erossa yli kuukautta, mutta ehkä tämä tekee loppujen lopuksi vain hyvää. :)

Pieni rakas:




sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Triplat lähempänä kuin koskaan aiemmin

Eilisen tulosrivi näytti tältä: rimavitonen - nolla sijalla 3 - rimavitonen....

Saviojan Anne oli tehnyt ehkä maailman kivoimmat radat, ne oli tehty meille kuin nenä päähän. Ja Carma oli maailman paras kisakaveri, se teki töitä niin upeasti ja mä olin siitä niin kovin ylpeä. Tehtiin ehkä meidän kisauran siisteimmät ja hallituimmat radat mitä tähän mennessä ollaan ikinä tehty. Kontakteilla pidin toki pitkään, mikä vähän näkyi kellossa ja itse olisin voinut juosta vielä rohkeammin.

Joku hyppisi riemusta tällaisten ratojen jälkeen, mutta mulla on edelleen vähän surullinen olo. Ei missään nimessä siitä, että emme onnistuneet tekemään kolmea nollaa putkeen, vaan rimojen pudottelun takia. Carmalla on tullut satunnaisesti rimoja alas vierailla kivituhkapohjilla ( ei ikinä tekonurmella, vielä..) mutta meidän kotihallissa Joensuussa tämä "virhe" on toistuva. Yksi rima tulee aina, lähes poikkeuksetta, alas pitkissä ratatreeneissä. Kaikki meitä kouluttaneet, meidän treenikaverit ja Carman fysioterapeutti sanovat, että riman pudottelut johtuvat Carman kiireestä eikä mikään viittaa treeneissä tai arkielämässä siihen, että Carma olisi kipeä. Carma liikkuu nopeasti ja kiihkeästi, mutta on todella kiinni mun kädessä eikä irtoa. Carmalle tulee kiire mun liikkeen perään ja rima tippuu.

Me ollaan kesäkuusta lähtien treenattu hyppytreenejä vähintään kerran viikossa ja tämä kyllä on selitettävissä jo pelkästään niiden treenien perusteella. Ilman liikettä ja hitaalla hölkällä Carman hypyt ovat todella kauniita ja rauhallisia, mutta heti kun siirryn juoksuun Carman rytmi sekoaa. Minulle sanotaan, että Carma on vielä todella nuori ja kokematon, hypyt korjaantuvat ajallaan. Silti pelottaa, että mitä jos näin ei ole. Vaikka Carmasta ei ole löytynyt sen suurempaa kuin pieniä satunnaisia jumeja sieltä täältä,  olen varmuuden vuoksi varannut ajan osteopaatille kahden viikon päähän. Ja vuosi sitten Carma kuvattiin terveystutkimuksien yhteydessä jokaista nikamaa myöten ja todettiin terveeksi, mutta otetaan siitä uudet kuvat varmuuden vuoksi, jos osteopaatti sen näkee tarpeelliseksi. Mä en voi kiistää, etteikö pelottaisi ja paljon. Takaraivossa vain soi, että mitä jos mun kolmannellekkin koiralle käy jotain liian aikaisin. Mutta meitä ei ole tehty luovuttamaan.

Kuitenkin tässä eiliset agilityradat kuvattuna

A-rata, 5 vp (rima)


B-rata, 0/3.


keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Jyväskylän kisat ja nollavoitto

Vaatii kyllä sisua herätä sunnuntaina aamulla (tai oikeastaan voisi sanoa yöllä) klo 3:30 ja lähteä klo 5:00 kisareissulle Jyväskylään. Kisareissulla viereähti yhteensä 14 tuntia, vaikka kisat olivat vain 3-luokkalaisille ja kotona oltiin illalla vasta 19:00 jälkeen. Oli pitkä ja rankka reissu, mutta onneksi matkaseura oli mitä parhainta, kun Kaisa ja Riki olivat mukana. :) Ja nyt taas sen tajuaa miten kaukana Joensuu voi olla...

Tulosrivistö näytti tällä kertaa tälle: hyl, hyl ja nollavoitto + H-sert. Otin tavoitteeksi hyvät kontaktit, joilla tällä kertaa pidän superpitkään enkä vapauta nopeasti. Tavoitteeseen päästiin, Carman kontakteihin olin aivan todella todella tyytyväinen. Hieman se nyki ja yritti lähteä liikkeen mukaan, mutta malttoi kuitenkin odottaa vapautuskäskyä.

Ensimmäinen agilityrata oli meidän päivän paras rata. Puomi mentiin radalla kahdesti ja toisella suorituskerralla otin hieman sivuetäisyyttä ja Carma juoksi kauniisti päähän asti eikä poikittanut laisinkaan. Kepeillä irtosin myös sivuttaissuunnassa ja pujottelu oli silti kaunis sekä nopea. Hieman näyttää sille, että nämä meidän treenit ovat ehkä sittenkin tuottaneet tulosta. :) Kyseiseltä radalta meille tuli kuitenkin harmittava hylky, kun Carma ohjaantui väärään päähän putkeen. Carma pääsi hyppäämään putkea edeltävän hypyn todella pitkäksi, kun oma ohjaus valui jonka seurauksena mun koko kroppa oli kohti väärää putken päätä ja Carman linja osoitti suoraan sinne väärään putkeen. Oma ohjaus oli aivan pielessä jo ennen hyppyä ja Carma meni kyllä juuri sinne minne ohjasin.

Päivän ensimmäinen agilityrata:


Toisella agilityradalla tapahtui jotain meille aivan uutta. Lämmittelyhypyillä Carma liukastui keinulta ja putosi maahan. Onneksi mitään ei kuitenkaan sattunut, sillä Carma putosi maahan matalalta kaikilla neljällä jalalla suoraan seisoma-asentoon. Otettiin lämppähypyillä keinu muutaman kerran uudestaan ja kaikki seuraavat toistot olivat aivan normaaleja, nopeita toistoja. Radalla Carma kuitenkin kiersi keinun eikä mennyt sinne ensimmäisellä yrittämällä. Hyllytettiin, rauhoitettiin tilanne ja tehtiin keinu uudestaan. Nyt keinu oli taas normaali. Luulen, että Carma säikähti liukastumista ja kielto (toivottavasti) johtui vain siitä. Carma ei ole koskaan kieltäytynyt keinulta ja on aina suorittanut sen reippaasti, kuten myös kisojen jälkeisissä treeneissä. Tämä jää nähtäväksi.

Hyppyradalta väänsimme sanan jokaisessa merkityksessä nollan joka riitti kuin riittikin voittoon. Rata opetti meille paljon ja avasi silmiä meidän ongelmakohdista. Carma menee lujaa, mutta on todella kiinni ohjaajan kädessä enkä sen takia kerkeä ohjaamaan kunnolla. Tämän samaisen ongelman ovat meidän uudet kouluttajatkin jo huomanneet ja tähän tullaan kyllä puuttumaan. :) 
Tämän kyseisen radan voitto oli meidän ensimmäinen hyppyradoilta ja saimme myös ensimmäisen hyppysertimme. Carmalla on nyt siis molemmat valiokellot käynnissä ja agilityvalioksi voi tulla aikaisintaan 23.4.2014 ja hyppyvalioksi 7.10.2014.

Hyppyradan video on valitettavasti tällä hetkellä bittiavaruudessa eikä sitä saa enää kameran muistikortille takaisin... Jos jonkun toisen kameraan olisi sattunut eksymään kyseinen rata, olisin äärettömän onnellinen jos se meille voitaisiin lähettää. Kiitos :)

Tämän vuoden kisakausi lähenee muutenkin loppuaan meidän osalta. Tulevana viikonloppuna starttaamme Joensuun kotikisoissa, jonka jälkeen kisaamme vielä marraskuussa yhdet kisat ja mahdollisesti joulukuun alussa yhdet.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Vahvistelua

Eilen treenattiin Kaisan ja Rikin kanssa, vahvisteltiin tekniikoita ja palkkailtiin paljon. Esim. puomin alastulolla ja kepeillä palkattiin jokaisella kerralla. Palkkaamisiin pitäisi keskittyä niin paljon enemmän ja aina päättää valmiiksi palkattava kohta, eikä odottaa virheeseen. Ja kaikista paras juttu treeneissä oli, että kepit olivat nyt ensimmäistä kertaa oikeasti nopean tuntuiset ohjaajan jättäytyessä taakse eikä Carma kertaakaan ennakoinut lopetusta hämyputkesta huolimatta. Ja viime kerrasta poiketan, tällä kertaan myös putki-kontakti erottelujen onnistumisprosentti oli täysi sata. :)

Omat valssit valuivat taas 2-3 esteiden välissä todella pahasti enkä millään meinannut saada niitä liikkumaan vauhdissa oikeaan suuntaan. Ikuisuusprojekti tämäkin.... :)

Treenivideo:

-

Vahvisteltiin:
- Sylkkäri
- Putki-puomi erottelu
- Keppien avokulma
- Ohjaajan jättäytyminen taakse pujottelussa + putkihämy



tiistai 1. lokakuuta 2013

Talvikauden ensimmäiset treenit

Eilen oli ekat treenit meidän talvikauden treeniryhmässä ja täällä ollaan iso hymy naamalla. Ihanat treenikaverit ja kaksi hyvää kouluttajaa, Katja Ojansivu sekä Heidi Hirvesoja-Korkee. Oltaisiinko muuta voitu toivoa?

Heidi koulutti eilen ja vähän nauratti ratapiirrustusta katsoessa. Heidi oli saanut hyvin kiteytettyä niitä asioita mitä on pitänyt treenata ja vahvistaa, mutta ne ovat aina jääneet jonkin muun varjoon. Puomin leijeröintiä, lähetystä putkiin sekä putki-kontakti erotteluja. Omasta ohjauksesta sen verran, että liikkuminen oli nyt huomattavasti parempaa kuin parilla viimeisellä kerralla, mutta valssit valuivat pahasti sekä videolta katsottuna niistosokkarissakin otin turhia lisäaskeleita.

Heidi Hirvesoja-Korkee











Vaikeimmiksi kohdiksi meille kuitenkin lopulta osoittautui puomille lähetys sekä kääntyminen okserilta (8-9). Aluksi en linjannut puomille ollenkaan, eikä Carma osannut hakea sitä yhtään. Saatiin se lopulta kuitenkin toimimaan, mutta edelleen siitä jäi vähän epävarma fiilis. Kuvittelin, että erottelut on meillä ihan hyvin hanskassa, mutta kyllä se putki siellä puomin alla kovasti houkutteli. Okserille koitettiin paria variaatiota, persjättöä sekä liikkuvaa valssia. Valssilla Carman linja oli persjättöä huomattavasti parempi, mutta oma liike tuntui töksähtelevämmältä.  Persjätöt ovat olleet mulle aina todella haasteellinen ohjauskuvio, vaikka järjellä ajateltuna siinä ei ole mitään ihmeellistä. Omaa ajoitusta ja linjoja pitäisi saada paljon paremmiksi, sekä tietysti niitä toistoja olisi tehtävä paljon enemmän.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. :) Ensimmäinen treenikerta eksyi myös kameralle: