lauantai 30. marraskuuta 2013

Vuorossa huoltopäivä

Eilen aamusta Carma pääsi taas fysioterapeutti Silja Jokisen käsittelyyn. Osteopaatin käsittelystä oli kulunut viisi viikkoa ja jännittyneenä sai odottaa, että näkyikö vielä hoidon tuloksia.

Carma oli paljon paremmassa kunnossa kuin aikasemmin. Jo yksi osteopaatin käsittely sai kyllä ihmeitä aikaan ja ollaan todella kiitollisia, että meille tarjottiin mahdollisuus päästä Joensuussa Jerryn hoitoihin mukaan. Ehdottomasti jatketaan tällä tiellä. :) Jumeja tietenkin oli, mutta paljon vähemmän kuin aikasemmin. Huomioitavat kohdat olivat rintarangan kireys oikealta puolelta, kiinnityskohta t.10. Sekä vasemman takajalan reiden takaosa, sisäosan kiinnityskohta.  Carman takaosa on ollut todella hyvässä kunnossa ja kireydet ovat keskittyneet yleensä rintarankaan sekä etuosaan. Silja sanoi, että takajalka on hieman jumissa, joka on voinut ottaa tärähdystä esimerkiksi leikkiessä tai juoksulenkeillä.

Hoidosta jäi helpottunut fiilis. :) Carman kanssa on nyt kuukauden verran treenattu säännöllisesti ja suhteellisen paljon, joten oli hienoa kuulla, että kaikki on hyvin. Kohta me jäädään kuukauden talvitauolle treeneistä ja katsotaan sen jälkeen mikä on tilanne. :)

 
 

Entä mikä on Evitan vointi nyt?
Evitalle vaihdettiin tällä viikolla lääkkeet ja tilanne on nyt paljon parempi. Viimeisempien päivien ajan Evitan uloste on ollut melko normaalia, huomattavasti kiinteämpää nyt kun lääkkeet vaihdettiin. Evita on myös päässyt palaamaan normaaliin ruokarytmiin ja on kuulema taas todella pirteä ja iloinen oma itsensä. :) Ihanaa nähdä pieni Evi ensi viikolla, meillä on niin älyttömän kova ikävä.

torstai 28. marraskuuta 2013

Maanantain spurttailut

Ajoin maanantaina Mikkelistä Joensuuhun hirveellä hingulla, sillä Heidi oli laatinut meille niin kivat treenit! Ratapiirrustusta katsellessa mahanpohjaa kutitti, niin monta meille kivaa kohtaa mitkä oli pakko päästä treenaamaan! Olisihan se nyt ollut ikävää, jos Opeli olisi jättänyt tienposkeen ja olisi hyvät treenit menneet sivu suun. Päivä oli pitkä ja kotona olin vasta 22.00 jälkeen, jonka jälkeen pääsin purkamaan suuren määrän matkatavaroita. Ja lopputuloksena: Seuraavana aamuna nukuin sitten reilusti pommiin ja heräsin kun kaverini soitti "Iitu, missä sä oot? Tovi ollaan tässä risteyksessä jo odoteltu."  Mutta, kyllä ainakin treenit kannatti! :)

Ratapiirrustus, Heidi Hirvesoja-Korkee:


Kaikenkaikkiaan todella opettavaiset ja meille hyödylliset treenit. Tässä kuitenkin meidän risut ja ruusut:

Plussaa:
- Itsenäinen, hyvä puomi
- Avokulman haku kepeille melkein suorasta putkesta
- Fokus oli hyvin esteissä ja irtosi hienosti
- Poispäinkäännös puomin jälkeen 5. putkelle

Miinusta:
- Juoksu tuntui puuroiselta
- Varmistelin aivan turhaa ensimmäisillä toistoilla kepeille vienneissä, jolloin Carma ei päässyt hakemaan keppejä suorassa linjassa
- Oma ohjaus niistolle (este 3) epäselvä
- Omat linjat esteille 11-13, valsseissa liikeen säilyvyys

Video:





sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Onhan pahin jo ohi?

Mistähän sitä alottaisi, päivät ovat menneet ohi ihan silmissä.

Noin 1,5 viikkoa sitten keskiviikkona soitin isälleni Joensuusta, että Evi tuntuu todella apealle ja oudolle. Vuorokausi tämän puhelun jälkeen, Eviltä katosi ruokahalu, joka yleensä on todella hyvä ja perjantaina Evi ripuloi ulos ensimmäisen kerran. Lauantaihin asti Evi ripuloi vain ulos lenkkien aikana ja pystyi sisällä pidättämään, mutta ruoka ei maistunut missää vaiheessa torstain jälkeen.

Lauantaina Evita okseni ensimmäisen kerran aamulenkillä ja pidättäminen tuntui vaikealta. Yritin keittää Eville riisiä ja kanaa rauhoittamaan vatsaa ja juottaa piimää. Mikään ei tuntunut maistuvan, mutta onneksi sentään juomahalu pysyi normaalina ja vesi maistui. Koko tämän ajan Evi oli niin urhea pieni ja yritti olla pirteä, leikki ja yritti olla kaikessa mukana.. Meillä on aina kaikki vatsavaivat menneet ohi Canicur-kuurilla ja toivoin näin käyvän tälläkin kertaan, mutta tilanne jatkui edelleen sunnuntaina, vaikka Evita oli saanut ohjeiden mukaisen annostuksen parin päivän ajan.

Pieni Evi lähti Rikun mukana sunnuntaina Mikkeliin mun vanhempieni luokse, jotta pääsi heti alkuviikosta meidän "omalle" eläinlääkärille. Evi otettiin heti vastaan, kun Eeva kuuli tilanteesta. Jälleen kerran iso kiitos koko ihanalle henkilökunnalle, olette ihania kun olette olleet aina tukena ja tsemppaamassa, jos jotain on käynyt. <3 Evitalle tehtiin kaikki tutkimukset ja testit, kohtutulehdus yms. saatiin luojan kiitos suljettua pois sekä kaikki arvotkin olivat kunnossa, paitsi haima-arvo sekä tulehdusarvot hieman korkealla.. Mikään ei kuitenkaan onneksi viittaa haimatulehdukseen, mutta arvoja seurataan. Evita oli myös tämän 1,5 viikon aikana laihtunut todella paljon pieneen kokoonsa nähden. Eeva kertoi, että pitkään kestänyttä ripulia on ollut nyt liikkeellä todella paljon, mutta esim. Carmassa ei ole ollut mitään oireita tartunnasta.

Mikä meidän tilanne on nyt?
Evitalle määrättiin kasa lääkkeitä ja ruokahalu on jälleen palannut. Tällä hetkellä Evi on myös pirteä oma itsensä. Yrittää saada meitä kovin leikkimään, on ahne ja yrittää olla kaikissa touhuissa mukana. Oksentelut on jääneet pois ja pystyy nyt pidättämään, mutta edelleen uloste on ulkona löysää eikä olla päästy palaamaan tämän takia normaaliin ruokintaan. Pahin on toivottavasti ohi, mutta huolestuttaa silti todella paljon, koska ripulointi ei ole kokonaan loppunut vielkään.  Lääkekuuri on toki vielä kesken, joten täytyy vain toivoa, että tämä menee ohi sen aikana. Joka tapauksessa, vaikka tämä loppuisi, Evin painon nousua sekä arvojen normaalisoitumista tullaan seuraamaan

Evita ei lähde meidän mukana vielä huomenna takaisin Joensuuhun, vaan menemme Carman kanssa kahdestaan. Meillä on niin hektinen ja menevä elämänrytmi, joten on parempi, että Evi saa parantua kunnolla kotona Mikkelissä missä koko ajan joku on seurana eikä Eviä tarvitse jättää yksin. Joensuussa on kotona niin kovin hiljaista ilman ihanaa pientä Eviä, mutta kaikkein tärkeintä on, että Evi tulee kuntoon. Me ei voida kun toivoa, että kaikki menee parhain päin. Ja onneksi kohta on joulukuu ja ollaan melkein koko kuukausi Mikkelissä.

Evita tänään <3 :

      



"Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan

Ja jos joskus syliin mustan maan
Mä sua joudun kantamaan
Niin minä sinua vaan"

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Onnistumisen tunteita

Sanotaan, että ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Saattaa olla, että syön sanani jo seuraavissa treeneissä, mutta kahdet viimeiset treenit ovat olleet suorastaan älyttömiä hyvän mielen treenejä. Meidän projekti on todella ottanut pari harppausta eteenpäin ja minun tekisi mieli tuulettaa.

Kahdet treenit ja molemmissa leijeröintien onnistumisprosentti on ollut täysi 100 eikä yhtäkään rimaa ole tipahtanut. Myös perjantaina treeneissä minulle huomautettiin, että Carman focus on esteisiin, ei minuun. Joten jotain positiivista on täytynyt tapahtua.

Onnistumisien vastapainoksi maanantain ryhmätreeneissä välistävedot osoittautuivat meille äärettömän hankaliksi. Tätä jauhettiin. Ja jauhettiin vähän lisää, saamatta kuitenkaan onnistuneita toistoja. Oma liike olisi saanut olla todella paljon parempaa ja luotto koiran tekemiseen kovempi. Onhan se sanomattakin selvää, että jos jää kuin täi tervaan, ei lopputulos voi olla kovin hyvä. Tollo minä.

Maanantain ryhmätreenit:



Perjantaina treenattiin sitten Nooran ja Anniinan kanssa. Treeni toteutettiin samalla pohjalla kuin minkä itse koulutin omalle ryhmälle tiistaina. Viskileikkauksia pitäisi muistaa tulevaisuudessa muistutella useammin, jotta saataisiin niihinkin tietynlainen varmuus ja luottamus. Ja oma ajoitus on vielä hetkittäin kadoksissa. Kiitos tytöille hyvistä vinkeistä ja huikeesta seurasta! Tätä ehdottomasti lisää. :)

Perjantain treenien teemat:
-  Viskileikkaus
- Takaaleikkaus
- Leijeröinnit

Perjantain treenit: 


Perjantain treenien ratapiirrustus, ilman kahta viimeistä hyppyä:


keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Ihana viikonloppuvieras

Viime torstaina Rikun mukana Mikkelistä saapui meidän lauman kolmas jäsen, kun Reina tuli viikonlopuksi vanhemmiltani käymään Joensuuhun. :) Oli niin ihanaa saada koko lauma taas kasaan. Nyt oli kaikki tämän perheen pienet tassut pienen hetken aikaa yhdessä koossa.


Viikonloppu otettiin ihan rauhallisesti ja lepäiltiin sunnuntain kisoihin asti. Sää oli koko viikonlopun aika epävakaa ja huono, joten mitään ihmeellisyyksiä ei päästy tekemään. Lauantaina kuitenkin sateen hellittäessä suunnattiin Utran saareen lenkkeilemään ja paistamaan makkaraa sekä vaahtokarkkeja. :) Oli kyllä kiva reissu, koiratkin tykkäsi! Kun ilmat taas ensi vuonna lämpenee niin pitää ehdottomasti mennä uudestaan. Kesällä siellä on koirillakin vielä enemmän tekemistä. 

Kuvia retkeltä: 


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Maailman kivoin kisakaveri

Tänään tuli tasan vuosi siitä, kun starttasimme Carman kanssa ensimmäist agilitystarttimme Vantaan Ojangossa 10.11.2012. :) Tuloksena oli ensimmäiseltä radalta nollavoitto + LUVA ja toiselta radalta hylky.

Tänään, kuukauden kisatauon jälkeen, starttasimme Kuopion Hukka-Hallissa kolme starttia. Osallistujamäärä oli näissä kisoissa runsas, isoin minun ja Carman tähänastisista kisoista. Taso oli myös todella kova, mineissä oli todella paljon nopeita ja taitavia koirakoita, joita oli ilo katsella. Carman kanssa oli mahtavaa juosta ja sain nauttia kyllä jokaisesta hetkestä. Se työskentelee niin keskittyneesti ja tarkasti, haluten aina miellyttää parhaalla mahdollisella tavalla. Minun ihana pieni Carma. Todella paljon on vielä tehtävää ihan kaikessa, mutta kiva vain, että on projekteja pyörimässä.

Tuloksena meille tuli hyl - 0/2. (0.8sek erolla voittajaan) - hyl. Hylkyradat tuntuivat hyviltä, mutta molemmissa Carma juoksi yhden hypyn ohi, kiirehtien minun perään. Tässä edelleen näkyi se, miten kovasti Carma on vielä minun liikkeessä kiinni, mutta edistystäkin jo näkyi. Suorilla Carma ei kysellyt ollenkaan ja eteni itsenäisesti, sekä kokonaisuudessaan oli positiivista, että Carma ei vilkuillut minua niin paljoa. Omaan tavoitteeseeni pääsin mielestäni kerrankin melko hyvin, kun juoksin varmistelematta. Juoksua täytyy kuitenkin koko ajan treenata ja ylläpitää, että joku päivä juoksu voisi olla vielä räjähtävämpää. Toiselle agiradalle otin myös pitkästä aikaan tavoitteeksi nopeat vapautuskontaktit ja nekin sujuivat hyvin. :) Seuraavissa kisoissa täytyy taas muistaa muistutella niitä, ettei käy kuten kesällä. Ja ainiin, yksikään rima ei tullut alas. Hyvä Carma! :)

Ja iso kiitos Anniinalle ja Adyalle ihan parhaasta matkaseurasta ja onnea ihan älyttömän hienoista radoista sekä sertistä! :) Ja omat koulutettavatkin vetivät niin hyvin, että ylpeä voi vain olla. Marista ja Pyrystä leivottiin hyppyvalioita sekä Heidi ja Elsa vetivät hienon nollan makseissa sijoittuen 2/31. Ja tämähän tietää siis sitä, että tiistaina treeneissä  meillä on jälleen karkkipäivä!

Nollarata, sija 2:


Agilityradan hylky:


Seuraavat kisat meillä todennäköisesti ovat ACE:lla Kuopiossa 8.12, jotka ovat myös tämän vuoden viimeiset kisamme. Sen jälkeen hiljennytään muutenkin ainakin kuukauden totaalitauolle myös treeneistä ja aloitetaan seuraava vuosi uudella sykkeellä uusin ideoin. :)

Mitä vuodessa ehti tapahtua kisarintamalla?

- Seitsemän starttia 1. luokassa
- Seitsemän starttia 2. luokassa
- Carma sai ensimmäisen sertinsä toisissa 3-luokan kisoissa, jolloin valiokello pyörähti käyntiin
- Tällä hetkellä A-sert x 2, yksi H-sert
- Carma sai arvokisanollat kasaan elokuussa
- Yhteensä 20 nollatulosta vuoden aikana
- Yhteensä 14 nollatulosta 3-luokasta, joista:
- 4 voittoa, 2 sija x 3, 3 sija x 2

Kiitos kuuluu Carmalle unohtumattomasta vuodesta, jonka kanssa olen taas päässyt tutustumaan kisaamisen maailmaan. :) Vuoteen on mahtunut niin paljon hyvää, vanhojen kisakavereiden näkemistä ja uusiin tutustumista.... Toivon niin paljon, että pysytään molemmat tulevaisuudessa pitkään terveinä ja saadaan nauttia tästä kaikesta vielä pitkään.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Kahden viikon tauon jälkeen

..... Vihdoinkin treenaamassa! :)

Osteopaatin jälkeen ei luonnollisesti treenattu hetkeen eikä muutenkaan kiireiden takia treenaaminen ole ollut ensimmäisenä mielessä. Viime viikonloppuna olisi ollut ensimmäiset mahdollisuudet käydä Mikkelissä hallilla, mutta keskityttiin mielummin koko aika ystäviin ja perheeseen.

Tänä maanantaina päästiin sitten Katjan ryhmätreeneihin. :) Omalta osalta fiilis ei valitettavasti ollut paras mahdollinen. Kävimme kaverin kanssa ennen treenejä tunnin mittaisella reippaalla juoksulenkillä, jossa mun polvi taas kipeytyi pahasti. Lenkin jälkeen en päässyt portaita kunnolla ylös tai alas enkä treeneissä pystynyt enää edes kunnolla hölkkäämään, mutta silti hölmönä halusin osallistua. Harmitti niin paljon, radalla olisi ollut meille paljon kivoja juttuja.

Nyt polvi on taas parempi. Vielä tiistaina siihen koski paljon kun yritettiin käydä uimassa eikä potkuista tullut mitään. Tänään treeneissä tuntuma oli taas aivan erilainen :) Treenattiin Anniinan ja Adyan kanssa leijeröintiä ja putken "pimeää kulmaa". Mikä positiivista, tänään leijeröintien onnistumisprosentti oli täysi sata.

Sunnuntaina kisataan pitkästä aikaa Kuopiossa. Tavoitteeksi otetaan ainoastaan ehjien ratojen tekeminen, oli tulos mikä tahansa. Tahdon, että jokaisella radalla pystyisin edes jollakin pätkällä viemään Carmaa epäröimättä ja rohkeasti.  Parin viikon tauon jälkeen tuntuu, että tuntuma on hieman hukassa ja oma rytmitys aivan pielessä. Mutta hyvillä fiiliksillä lähdetään joka tapauksessa matkaan.

Lyhyt video tämän päivän treeneistä:


Tunnelmia viime lauantain Hurtsin keikalta Helsingistä: