maanantai 26. lokakuuta 2015

Treenituntumaa

On ollut kivaa päästä taas oikeasti treenaamaan. Viime viikolla vierailtiin pienen tauon jälkeen Kuopiossa. Kuopio, Sanna ja jokaisen kerran rataprofiilit sopivat meille. Haastetta, vaikeita juttuja ja kotiläksyjä tulee aina. Aina oppii uutta. Joistakin voi kuullostaa oudolta, että yhden pienen treenin takia ajetaan toiseen kaupunkiin ja istutaan monta tuntia autossa, mutta on se joka kerran sen arvoista.

Reissaaminen, autossa istuminen sekä etenkin Helsingin kisapäivä painoi varmasti vielä vähän molempia, joten halusin pitää rimat ihan vauvakorkeudelle. Enimmillään korkeus taisi olla 25cm. Rataprofiilissa oli meille haastetta, mutta kokonaisuus kerrankin todella hyvä, kun sai pienet rytmitykset kohdalleen. Parilla hypyllä oli pientä ongelmaa estelukituksessa, mutta keppikulmat, persjätöt ja putkiansat sujuivat. Eheä, hyvä treeni ja silti hieman läksyjä. Seura kruunasi hyvän fiiliksen.

Video treeneistä:



Treenissä oli paljon sellaisia asioita, jota haluaisin päästä testaamaan kisoihin. Kohtia, jossa on pakko luottaa ja mennä täysillä, tai muuten epäonnistuu. Siitä, että uskaltaa yrittää ja ylittää itsensä, siitä tulee yleensä hienompi fiilis epäonnistuessakin kuin varmistelemalla. Tarvitsen itse ärsyttävän paljon varmistusta tiettyihin asioihin ennen kuin uskallan uskoa, että me osataan.  Paljon on jo hyvää, mutta paljon on työstettävää vielä kisatilanteissa ja etenkin omassa nupissa, jotta suoritus olisi täysin halutunlainen. Toivottavasti sitä kohti päästäisiin pikkuhiljaa. :)



maanantai 19. lokakuuta 2015

Starttiviivalla

Santahaminan viikonloput on huikeita. On ollut huikeaa saada tuollaisia ihmisiä omaan elämään. Pitkät aamupalat, hieman urheilua, rentoutumista, hyvää ruokaa, Helsinki ja vähän skumppaa. Nämä viikonloput ei petä koskaan.

Me päästiin myös vihdoin kisaamaan, kahden kuukauden tauon jälkeen. Näinkin pian. Mujunen ja Savioja tuomaroivat, radat olivat mukavan haasteellisia ja jokaisen rataantutustumisen jälkeen oli hyvä olla. En tiennyt yhtään mitä kisapäivältä odottaa ja ainoa tavoitteemme oli nauttia, tehdä varmistelematta, katsomatta taakseen.

Tavoitteeseen päästiin, vaikka joitakin ohjausvalintoja olisi voinut tehdä myös toisin. Lisäksi tehtiin kolme hienoa rataa. Tuloksina kaksi nollavoittoa ja hypärin hylky. Vedettiin täysillä enkä muuttaisi radoilta muuta, kuin nopeasti vapautetut kontaktit. Tuo pikkuseikka ei jaksa nyt paljoa päätä painaa. Me tehtiin yhdessä ja me kisattiin yhdessä, siitä olen niin kauhean onnellinen. Hypärillä tapahtui pieni moka omassa ohjausvalinnassa, kun tein pakkovalssin putkelle. Jäin kovin pahasti jälkeen ja minun liike veti Carmaa paljon, kääntäen sen samalla väärään päähän putkeen. Persjättö putkea edeltävälle hypylle olisi ollut meille toimivampi vaihtoehto, mutta tästä oppien. Hypäri tuntui hyvältä!

Evita ilahdutti myös kisapaikalla ollen iloinen pikkuruinen maskotti. Evi sai kisapaikalta uuden hienon lelun ja päivää aikaisemmin Ikeasta kaksi. Evi pääsi myös palkintopallille noutamaan hänen uusia juttuja.


Agilityradan nollavoitto sekä hyppyradan hylky:



Alma pieni sotakoira.




torstai 15. lokakuuta 2015

Juttuja yhdessä.

Läsnäolokoulua on tosi vähän, mutta silti hommaa riittää. Gradun kanssa saa painia pitkään ja työmää on loputon. Onneksi ei ole kiire, niin homman voi yrittää tehdä mahdollisimman hyvin ja huolella. Ollaan muutenkin oltu tosi vähän Joensuussa ja vietetty enemmän aikaa etelässä. Syysloman kalenteri täyttyi gradusta ja sopivissa määrin ystävistä.

Ollaan myös käyty muutamia kertoja Carman kanssa treenaamassa. On vaikea kuvailla, miten hienoa on ollut päästä taas yhdessä tekemään juttuja. Ollaan yritetty treenata pieniä juttuja, pienillä toistoilla ja onnistuen. Ollaan palkattu paljon ja näin yritetty vahvistaa vaikeita juttuja onnistumisen kautta ja kasvattaa taas itseluottamusta. Ollaan rohkeasti oltu tauon jälkeen epämukavuusalueella. Carma on ihan hurjan taitava.

Treenikooste:


Tänään lähdetään Marin ja Heikin luokse Santahaminaan. Samalla päätetään sunnuntaina kahden kuukauden kisatauko. En olisi edes uskaltanut toivoa syyskuussa, että päästään kuitenkin taas näin pian starttaamaan.  Ilman sen suurempia suunnitelmia tulevaisuudelle luoden, yritetään tehdä päivä kerrallaan. Haluan olla kiitollinen yhteisistä hetkistä ja siitä että saadaan tehdä juuri nyt. Joskus ahdistaa, kun tulevaisuuteen ei voi mitenkään vaikuttaa. Helpottaa paljon, kun ei stressaa turhasta. Ystäväni sanoin, mitä miettimään asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. 

Carman erottelutreeni:


lauantai 3. lokakuuta 2015

Meillä on aikaa


Mitä meille kuuluu? Carma on nyt käynyt Helsingin yliopistollisessa pieneläinsairaalassa kontrolliultrassa. Uutiset olivat lopulta huojentavia: Antibioottikuuri alkoi kuin alkoikin loppumetreillä tehoamaan. Ultrassa uutiset olivat positiivisia: kohdun ja virtsajohtimien prominentit kohdat olivat hävinneet eikä mitään epätavallista löytynyt. Virtsajohtimien suut ja alkuosat näyttivät muutenkin hyviltä.

Carman on nyt tämän asian tiimoilta tutkinut yhdessä kuusi eläinlääkäriä. Mitään epätavallista ei ole löytynyt ja erikoislääkärit ovat asiasta yhdessä keskustelleet. Oireiden helpottamisen myötä annetaan asian olla, yritetään olla stressaamatta pienistä asioista ja jatketaan vihdoin normaalia elämää. Jos lenkin jälkeinen pieni tiputtelu myöhemmin satunnaisena jatkuu, se ei ole vaarallista, mutta Carma voidaaan halutessa vielä loppuvuodesta tähystää. Sen avulla on vielä mahdollista selvittää, olisiko virtsajohtimissa mahdollisesti jotain pientä rakenteellista vikaa, mutta pienillä oireilla se ei vaadi toimenpiteitä. 

Nyt haluan vain nauttia meidän yhteisestä ajasta ja olla kiitollinen. Arvostan sellaisia ihmisiä, jotka osaavat vain olla ja suhtautua asioihin rennolla otteella. Vaikka tämä on ehkä kuullostanut pieneltä jutulta, se on kuitenkin opettanut myös itsestä aika paljon. On käsittämätöntä, miten huonosti itse kestää omien koirien terveyteen liittyviä asioita. Epätietoisuus painaa mieltä ja niitä on niin vaikea käsitellä. Yksin ei myöskään pidä tai tarvitse pärjätä. Perhe, Riku ja ystävät ovat olleet ihan todella korvaamattomia. Kun voi puhua tai vain olla ihmisen kanssa, joka ymmärtää. Se helpottaa yllättävän paljon. 

Kaikella on kai tarkoituksensa.  Pitää osata nauttia pienistä asioita. 






"Älä pelkoa tulevaisuuden älä onnen tai onnettomuuden me olemme tässä ja nyt ja se riittää"