tiistai 4. kesäkuuta 2019

Carma EO-joukkueeseen!

Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa. Onneksi lähinnä hyviä asioita, mutta valitettavasti myös niitä huonoja.


Ihan ensimmäisenä! Carma nousi lopulta 1. varasijalta EO-joukkueeseen ja lähdemme heinäkuussa Hollantiin neljänsiin European Open- kilpailuihimme. Olen todella kiitollinen, että saamme ainakin vielä kerran tämän mahdollisuuden. Carma on tällä hetkellä hyvässä kunnossa fyysisesti ja myös yhteistyö lajitreeneissä toimii. On ihanaa, että saamme keskittyä valmistautumiseen rauhassa.

Kuva: Kaie Laas

Toukokuun ensimmäinen viikonloppu kilpailtiin Jonnan sekä Ollin kanssa Virossa. Carma juoksi molempina päivinä kolme rataa - koko viikonloppuna yhteensä kuusi starttia. Carma on kokenut reissukaveri ja sen kanssa on aina yhtä helppo olla. Radat olivat hyviä ja radoista teimme kolme nollaa sijoituksin 1. , 2. , 2. Kolme muuta rataa olivat hyviä, jollain pienellä virheellä. Harmittavasti Virossa ei voi valioitua hyppyradoilta ja vain voitto riittää - Carman voitto oli juuri hyppyradalta. Virossa on paljon upeita koiria ja maailmanluokan minikoiria. Olen ylpeä, miten Carma veti raskaan viikonlopun.

Viron reissulta palauduimme rauhassa. Carma palautteli itseään rauhallisilla metsälenkeillä, oli tekemättä hetken lajitreeniä ja kävi fysioterapiassa. Nyt neljän viikon päästä kilpailimme Kuopiossa kolme rataa Asko Jokisen kuvioilla. Radoista oli vaikea saada tatsia ja kaarrokset paukkuivat, mutta kokonaisuus oli kuitenkin hyvä. Tuloksina oli rimavitonen ja tuplanollat, joissa molemmissa sijoitus riitti 1. sijaan.

Carman Viron ja Kuopion radat:



Carman treenejä keväältä:


Mikkelissä MAH:n tiloissa järjestetään kaksi koulutusta kesä- ja heinäkuussa, jonka tuotoilla tuetaan meidän matkaa Hollantiin. Molempiin koulutuspäiviin on vielä muutama paikka vapaana (20 koirakkopaikkaa / päivä) :) Ilmoittautumaan pääsee tästä linkistä: Ilmoittautumislomake




Myös joitakin huonoja uutisia. Iva loukkasi itsensä pahasti huhtikuun harjoituksissamme A-esteellä ja on siitä asti ollut tauolla. Myös Ivan oli tarkoitus kilpailla Virossa ensimmäiset ulkomaan kisansa, mutta luonnollisesti ei lähtenyt reissuun mukaan. A:n lento oli hyvin vaarallinen, jossa oli kaikki ainekset pahempaan lopputulokseen. Onneksi vihdoin kaikki on kuitenkin parempaan päin. Tässä kirjoitus, jonka julkaisin juoksukontaktit- ryhmässä Facebookissa:

"Ajattelin aluksi Sonjan tavoin etten julkaise tällaista videota. "Aika kultaa muistot" - sanotaan, joten nyt pystyn tästä puhumaan ja tätä on helpompi käsitellä. Lajin kouluttajana ja harrastajana tahdon kuitenkin herättää ihmisiä myös siihen, mihin tämä laji on kaiken hienouden lisäksi menossa. Video ei sovi herkille.
Videon pohjustuksena - Iva on 31cm pieni sheltti, jolle kaikki esteet ovat opetettu huolellisesti ja perusteellisesti. Myös Ivan kropanhallinnasta on pidetty huolta täsmällisillä harjoituksilla pienestä asti. Tämän videon A oli treenien kolmas toisto, joista kaksi ensimmäistä olivat kauniita ja hallittuja. Lähestyminen oli käytännössä nollavauhdista. Kyllä, myös minikoirat kykenevät tällaisiin suorituksiin, valitettavasti. Perusluonteeltaan tämä pikkuinen on kaikesta hienoudesta huolimatta kävelevä katastrofi, jolle sattuu kaikenlaista.

Tämän suorituksen jälkeen Iva kävi yksin hyppäämässä vielä renkaan ja näytti ettei mitään olisi tapahtunut. Iva käveli ja ravasi kauniilla liikkeellä eikä aristanut mitään paikkoja. Iva sai välittömästi lääkärissä kovat lääkitykset ja kaikki voitavat tutkimukset tehtiin - näytti siltä, että lopulta selvittiin vain lihasruhjeilla. Ulkopuolisen silmiin mitään epänormaalia ei ollut. Kuitenkin me Ivan perhe nähtiin pienistä eleistä, että kovan kipukynnyksen omaava koira oli kipeä. Kuukauden (joka on lyhyt aika) kovan kuntoutuksen jälkeen alkaa vihdoin näyttää siltä, että me saadaan meidän tavallinen elämä takaisin.
Toivon, että tämä herättää ihmiset siihen, millainen merkitys kuntoutuksella on lajin kokemien kolhujen jälkeen. Tämän jälkeen toivon myös entistä enemmän sitä, että tuomarit kiinnittävät huomiota turvallisiin rataprofiileihin. Meidän tapauksessa jo nyt eläinlääkärit, hoitajat, osteopaatti ja fysioterapeutti ovat tehneet valtavan hienoa työtä. Aluksi päivittäin, nyt viikoittain.
Toivon, että jokainen lajin harrastaja nauttii omista harrastushetkistään mitä saa yhdessä viettää. Minäkin toivon kaikista eniten, että voisin pelkäämättä juosta tämän ainutlaatuisen pikkukaverin kanssa, terveenä, tulevaisuudessa"