perjantai 28. helmikuuta 2014

Kertaavaa treeniä

Tänään käytiin tekemässä aamutreenit Nooran kanssa. :) Saatiin kivat ja opettavaiset treenit aikaan. Olipa kivaa!

Treenattiin kertaavalla teemalla, montaa tämän vuoden treenilistan asiaa vähillä esteillä;
- Avokulmaa kepeille
- Leijeröintiä
- Liikkeellelähtöä pakkovalssista
- Takaakiertoon lähetystä
- Persjättöä

Homma toimi ihan kivasti. Kuitenkin omalta osaltani vain ihan kivasti, Carma oli kuitenkin todella ihana. Oma liikkuminen tuntui vaikealta, koska olin jalkoja, selkää ja käsiä myöten aivan jumissa parin päivän takaisesta cross trainingista. Parin viikon tauko kyseistä lajista taisi tehdä tehtävänsä... :D Avokulmat putkesta toimi täysin puhtaasti, seuraavaksi täytyy yrittää tehdä rohkeampia lähetyksiä kauempaa ja ehdottomasti treenata takaaleikkauksia. Leijeröinneistä ja takaalähetyksistä palkkailtiin paljon sekä pakkovalsseja muistuteltiin. Mulle on edelleen niin vaikeaa lähteä pakkovalsseista rohkeasti liikkeelle enkä saanut niitä tämän päivän treeneissä toimimaan omaan käteen hyville. Takaakiertoja 35 cm rimoilla täytyy myös treenata ihan yksittäisenä, sillä Carma ei kokoa ja käänny niillä ollenkaan. Ero on huomattava siirtyessä 30cm rimakorkeudesta 35cm rimoihin.

Video treeneistä:


Ratapiirrustus:



Itselle muistutuksena seuraavien treenien teemoja:
- Itsenäiset kontaktit
- Pimeät putkikulmat
- Vinohypyillä persjättöjä
- Takaaleikkaukset kepeille

Tiistain treeniryhmän ratapiirrustus. Muutamia samoja juttuja kuin omissa tämän päivän omatoimitreeneissä:


maanantai 24. helmikuuta 2014

Kisakauden avaus

Eilen päästiin vihdoin päättämään melkein 3kk kestänyt kisatauko Kuopiossa, Minna Väyrysen radoilla. Juostiin kolme rataa tuloksin; 5vp (kielto viimeiseltä esteeltä) ja tuplanollat sijoin 2. ja 2.  Hyppyradalta saimme toisen ja samalla viimeisen mahdollisen hyppysertimme. Nyt jäädään odottelemaan lokakuuta, jolloin voimme aikaisintaam ottaa kolmannen puuttuvan sertimme vastaan.

Kisaamattomuus näkyi ja mua jännitti ihan älyttömän paljon. Paljon enemmän kuin aikaisemmin. Fiilis mennä oli kuitenkin ihan huikea ja nautin meidän tekemisestä äärettömän paljon. Tuntui, että homma toimi ja teimme töitä yhdessä. En olisi voinut enempää toivoa. Ja tulokset. No, ne menivät ihan yli odotusten. Hupun hallin pohja on sopinut meille aina ihan todella hyvin ja olen aina tykännyt juosta kyseisellä alustalla, mutta nyt videoltakin näkee miten Carma kaksi kertaa liukastui radalla. :( Onneksi ensi sunnuntaina päästään osteopaatin käsittelyyn tsekkaamaan ja varmistamaan, ettei tullut kovia osumia. :)

Omasta ohjaamisesta ja liikkumisesta jäi kerrankin positiivinen fiilis. Ensimmäinen rata vedettiin niin kovaa kuin jaloista lähti, kahdella seuraavalla liike ei ollut ihan niin räjähtävää. Rasti seinään, en kuitenkaan sortunut kamalaan varmisteluun ja sain pari persjättöäkin tehtyä! Etenkin hyppyradalla persjättö oli kovin myöhässä, mutta pieni muutos on tapahtunut viime vuoden viimeisimpiin startteihin. Nyt uskalsin lähteä rohkeasti yrittämään ja survoin ohjauksen vaikka väkisin, aikaisemmin luovutin, jos tajusin etten ehdi. Monta muutakin persjättöpaikkaa olisi radoilta löytynyt, joilla olisin saanut omat ohjaukset vielä nopeammiksi. (esim B-radalla hypyn ja A:n väliin..)

Kuopion kisaradat:


Kiitos kaikille kisakavereille ihanasta päivästä. :) Oli niin hienoa päästä taas kisaamaan! Ja etenkin maailman parhaille kannustusjoukoulle; Rikulle, Roosalle ja Veksille. Saan siitä niin paljon lisää voimaa vetää, kun kaverit ovat tulleet paikalle katsomaan. :)

Tulevana lauantaina lähdetään Marin & Pyryn kanssa kisaamaan Jyväskylään. Tavoitteena on sielläkin oma, varmistelematon ohjaus ja hallitut kontaktit. Nyt vapautin aika äärirajoilla, joten tulevana lauantaina on aika vähän muistutella ja rauhoittaa tilannetta. Myös sivuetäisyyttä kepeillä pitäisi rohkeasti lähteä testaamaan kisatilanteessa.

Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevaa vuotta.
Hyvää viikkoa kaikille!

torstai 20. helmikuuta 2014

Tänään meillä on juhlapäivä

Tänään on hieno päivä. Niin rakas Reina, tuo hullu tennispallokoira, superpallo, se ensimmäinen, täyttää tänään 11 vuotta. Toistan, 11 vuotta. Oikeasti? Se on hieno ikä. Vihdoin pitäisi sanoa itselleen, Reina on jo seniori. Ei nuori.

Tänään on juhlapäivä ja Reina saa oman lelun synttärilahjaksi. Ja paljon pusuja ja haleja. Ei kuitenkaan erikoiskohtelua, Reina elää elämää asenteella, että aina on juhlapäivä. Minulle päivä on hieman haikea.11 vuotta jo? Muistan vieläkin, kun näin 9 vuotiaan iässä Reinan ensimmäisen kerran. En usko rakkauteen ensi silmäyksellä, mutta sitä se oli. En halunnut ketään muuta kuin Reinan. Ja olin niin onnellinen kun sen sain, sitä olen vieläkin. Enkä ole vielä tänäkään päivänä nähnyt yhtä iloista ja vilkasta pentua, joka rakastaa kaikkea. Oman ensimmäisen koiran vanheneminen tuntuu pahalta, eikä sitä osaa käsitellä. Kun Reina täytti 6 vuotta, se tuntui jo iskulta vasten kasvoja. En halua, että Reina vanhenee. Haluan, että Reina on täällä ikuisesti. 

Syytä haikeuteen ei oikeasti ole. Vanheneminen on elämää, kyllä minä sen tiedän. Tänään täytyy iloita: Reina on ollut aina todella hyvässä kunnossa, Reinalla ei ole hätää. Reina porskuttaa eteenpäin kuin juna ja nauttii elämästä, Reina on onnellinen. Hyvällä omatunnolla voin todeta, Reina on elänyt onnellista elämää rakastavassa perheessä  kohta 11 vuoden ajan. 

Toivottavasti Reina saa vielä monta yhtä hyvää, tervettä vuotta elämäänsä. Paljon onnea rakas, olet paras. 


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Juokse kuin hullu

Tämä viikko me vietetään kokonaan Mikkelissä, aivan ihanaa. :) Carma ja Evita olivat edellisen viikonlopun Mikkelissä, kun itse reissasin Helsinki-Tampere-Joesuu akselilla ja vietin muutaman päivän ilman koiria. Reissu oli todella tapahtumarikas ja kiva, mutta jo muutamassa päivässä ehti tulla todella kova ikävä.

Tälle viikolle on ohjelmaa paljon, ei paljon tarvitse pysähdellä miettimään mitä tekisi. Urheilua, ystävien näkemistä, treenit ja loppuviikon sijaisuus koululla. Ihanaa, kun kerrankin on viikko, että omista koulujutuista saa edes hieman levähtää. :) Ja ainiin, sunnuntaina avaamme myös kisakauden. Niin kivaa!

Tänään treenttiin 1,5 tauon jälkeen. Carma kävi kuumana. Todella kuumana. En tiedä vaikuttiko 1,5 "tauko" asiaan, mutta pariin otteeseen Carman hampaat erehtyivät räsystä, veti kuin hullu ja huuti. 

Teemana toimi:
- Vinohypyille persjätöt
- Liikkellelähdöt pakkovalssista

Persjätöt toimivat hyvin, kunhan itse luotan ja uskallan. Uskallusta tarvitaan kuitenkin paljon lisää, molempiin ohjauksiin. Suunnittelin treenin, missä ei ole aikaa jäädä seisoskelemaan vaan on pakko juosta.  Ja minähän juoksin, niin lujaa kuin pääsin. Aikaa ei ollut varmistella, ei todellakaan. Ensimmäisellä toistolla myöhästyin. Loput toistot tuntuivat hyviltä, juoksin kuin hullu. Ja rasti seinään; kerkesin! Ehkä sitkeä yrittäminen juoksulenkeillä tuottaa tulosta. Juuri tämän temmon tahdon löytää kisoissa ja tämän tavoitteen yritämme saavuttaa tämän vuoden starteista. Tulostavoitteet täytyy unohtaa - oli se sitten hylky tai nolla, draivin on löydyttävä ohjaajan jaloista. :) Pakkovalssia tulee muistaa treenata säännöllisesti, ihan muutamalla esteellä ja runsaalla palkalla. Itseni on opittava lähtemään merkkauksesta rohkeammin liikkeelle ja Carman kestettävä minun liikettä.



Mustat numerot:
- Este nro 2; pakkovalssi
- Este nro 4; persjättö

Punaiset numerot;
- Este nro 2; pakkovalssi
- Esteet nro 4 ja 5; persjättö

Kuuraparta


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Pimeiden putkikulmien vaikeus

Eilen treenattiin Pärnävaaralla iltalenkin yhteydessä, teemalla pimeät putkikulmat. Otettiin loppupätkään pieniä vivahteita maanantain ryhmätreenin radasta :


Täytyy todeta: Olipahan vaikeaa, mutta hyvä että treenattiin. Meidän piti treenata yksi pieni pätkä putkia, toisessa pätkässä pari toistoa itsenäisiä kontakteja. Kontaktit jäivät kuitenkin tekemättä, kun pimeät putkikulmat osoittautuivat sen verran vaikeaksi, että en tahtonut sekoittaa montaa vaikeaa asiaa samaan treeniin. Carman imu pimeisiin putkikulmiin ei ole vielä kovin vahva, joten jatkossakin täytyy palkkailla paljon heti putkista. Ja vaikka Carman irtoaminen onkin parantunut niin tälläisissa kohdissa tulee helposti esille miten takertuvainen Carma on minun liikkeeseen. Niin kauan menee hyvin kun lähetän putkiin, vedän ja rytmitän omaa liikettä. Tahtoisin kuitenkin lähettämisen jälkeen pystyä jatkamaan omaa liikettä, jotta tietynlaisissa kohdissa voisimme välttää kiireen tunteen ja yhteentörmäykset. En tiedä onko tämä mahdoton tehtävä, mutta Evitan kanssa nämä tuntuivat niin paljon helpommilta. Putkiin pystyi vain lähettämään ja jatkamaan omaa matkaa kohti seuraavaa etappia.

Treenissä meille kaikista vaikein kohta oli esteväli 2-4. Ajauduin esteellä 2 ohjaukseen aivan liian syvälle ja Carman käännös pääsi valumaan, jolloin linja renkaalle muuttui vinoksi. Putkihakuisuudella emme todellakaan päässeet loistamaan ja videolta näkee miten omat heitot jäävät vajaiksi. Onneksi oli video matkassa, siitä näkyi monen monta asiaa mitä treeneissä emme huomanneet.

Video:


Viikonloppukin rupee uhkaavasti lähenemään loppuaan, mutta ollaan otettu siitä kaikki ilo irti. Ollaan levätty kunnolla, urheiltu, herkuteltu ja nähty ystäviä. Luksusta välillä tällaiset viikonloput kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. :)

Lepoa:


Karvakasa talven kunniaksi

Perjantaina loppuivat virkamiesoikeuden luennot. Tuhti viikon mittainen kurssi


Viime viikonlopulta. Jakaminen on rakkautta <3


keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Omat avaimet onnistuneeseen treeniin

Olen huomannut, että talvitauon aikana jotain merkittävää tapahtui. Tämän vuoden treenipäiväkirjan merkintöjä lukiessani huomaan ihanan positiivisen viban ja kaikkia treenejä yhdistää jokin merkittävä kommentti; onnistunut treeni. Onnistuneella treenillä en todellakaan tarkoita sitä, että kaikki sujuu virheettömästi vaan jokaisessa treenissä on ollut mielettömästi pähkäiltävää, hiottavia kuvioita ja kotiläksyjä. Onnistuneella treenillä olen lähinnä hakenut loistavaa treenifiilistä, tekemisen meininkiä, uuden oppimista, positiivisien asioiden löytämistä ja itsensä sekä koiran kehittämistä.

Treenimotivaatio on ollut koko vuoden korkea, mutta pienet jutut ovat varjostaneet omia fiiliksiä ja sen kautta peilautunut treenaamiseen syksyllä.  Kun yritin löytää syitä muutokseen, huomasin miten moni asia on muuttunut pääni sisällä. Korostan, että nämä "avaimet" onnistuneeseen treeniin ovat nimenomaan minulle hyväksi havaittuja huomioita, jotka ovat varmasti joillekkin aivan itsestäänsylvyyksiä. :) Minulla nämä ovat kuitenkin välillä tuppautuneet unohtumaan.

- Rauhoittuminen ennen treenejä
Yliopisto on työllistänyt ja tulee työllistämään tänä vuonna todella paljon. Välillä niin paljon, että tekisi mieli hautautua peiton alle koko päiväksi tai syödä kilo suklaata jokaisena arkipäivänä. Koin syksyllä mieletöntä painetta ja stressin kasaantumista, kun itselläni alkoi sivuaineopinnot oikeustieteellisen laitoksen kursseilla ja jouduin aloittamaan minulle monta muuta vaikeaa kurssia. Pitkien koulupäivien jälkeen yritin ahtaa ystävien näkemisen, palautettavien tehtävien tekemisen sekä tenttiin lukemiset  ennen treenejä. Näiden lyhyen kahden kuukauden aikana olen aina ennen treenejä pysähtynyt ja pyrkinyt rauhoittumaan edes hetkeksi ennen treenejä enkä ole buukannut sataa asiaa yhdelle tunnille tehtäväksi. Fiilis on paljon parempi kun mieli on virkeä eikä sata asiaa paina harteilla.

- Motivoituneisuus 
Vaikka treenimotivaatiota on pursunut yli äyräiden ympäri vuoden, silti en ole pysähtynyt kuuntelemaan itseäni. Olen orjallisesti treenannut luvatut kotiläksyt ja mennyt hallille tekemään edes 5min pituisen, lyhyen tekniikkatreenin. Itse olen pyrkinyt treenaamaan 2 treeniä/vko sisältäen yhdet ratatreenit ja yhdet tekniikkatreenit (välillä saatetaan treenata useammin, tai välillä vähemmän). Tänä vuonna olen tehnyt päätöksen, että jos väsyttää/ei kiinnosta juuri sillä hetkellä/ on mieletön kiire niin treenit jäävät välistä vaikka ne olisi kalenteriin merkittykkin. Hosumalla ja kiireellä minä en ainakaan saa aikaan mitään positiivisia tuloksia ja yksi (tai useapi) menetetty treeni ei kaada mitään. Enkä ole ikinä uskonut siihen, että omalla kohdalla kiireellä treenaaminen tuottaa hyviä tuloksia, jolloin se on aina jostain päästä pois.

- Rutiinien noudattaminen treeni -ja kisatilanteessa + keskittyminen
Itselleni tärkein tekijä. Olen usein miettinyt, miksi meidän treenit menevät niin usein aivan pieleen, mutta kisoissa pystymme tekemään puhtaita suorituksia. Usein olen mennyt treeneihin puoliteholla, ajatellut muita juttuja ja hoidellut sosiaalisia kontakteja. Tänä vuonna olen ottanut samat rutiinit käytäntöön niin treeneissä kuin kisoissakin. Tutustun treeneissä rataan korvanapit korvilla kuunnellen samoja kappaleita kuin rataantutustumisessa, jotta saan saman adrenaliinin nostettua kuin kisatilanteissa (en ole tutustunut rataan ilman musiikkia sitten vuoden 2010). Tutustumisen jälkeen lämmitellessä kertaan mielessäni rataa ja valitsemiani ohjauskuvioita, pyrin löytämään yhtä hyvän keskittymisen kuin kisatilanteessa. Yksinkertaisuudessaan; kun on tultu treenaamaan, keskitytään tekemiseen. Kun hommat on hoidettu, sen jälkeen höpistään. :)

-Älä tee kaikesta ongelmaa
Virheet kuuluvat tähän lajiin ja ongelmia tulee eikä kaikkea tarvitse/voi osata. Syksyllä otin monista asioista painetta ja mietin esimerkiksi rimojen pudottelua. Itselläni on ollut tapana tehdä kärpäsestä härkänen. Jo parin kuukauden aikana olen huomannut, että asennoituminen virhekohtiin on hellittänyt. Niitä täytyy ja kuuluu miettiä, mutta pienistä asioista suuren ongelman tekeminen on vain haitaksi ja mahdollisena esteenä seuraaville treeneille. :)

- Kertaus, muistiinpanot ja kotiläksyt
Tätä olen tehnyt jo kauan, mutta tämänkin merkitys on omalla kohdalla olennainen. Treenien jälkeen tykkään vetäytyä hetkeksi omaan yksinäisyyteeni kokoamaan treenin antia ja sen jälkeen jäähdyttelylenkillä keskustelemaan opituista asioista treenikaverien kesken. Muistiinpanojen ja kotiläksyjen kirjoittaminen ylös treenien jälkeen on myös ollut toimiva vaihtoehto omalla kohdalla. Näin ne pysyvät mielessä paremmin ja niihin on helppo palata myöhemmin.

Oikeasti, välillä on ihan hyödyllistä pysähtyä ja miettiä itseään sekä omia tarpeitaan. :) Ystäväni sanoi tänään hyvin, että olen vähän sellainen tyyppi, joka sytyttää kynttilän molemmista päistä yhtä aikaan. Minun täytyy saada kaikki asiat heti tehdyksi, vaikka seuraavalla viikolla olisi runsaasti aikaa.

Eilen treenattiin Heidin treeneissä ja fiilis oli aivan loistava jokseenkin juuri näiden edellä mainittujen syiden ansiosta. :)

Hyvät jutut:
- Irtoaminen
-Poispäinkäännökset ja leijeröinnit (muista kuitenkin ajoitus!)
- Keskittyminen
- Oma juoksu

Kehitettävää:
- Rytmitys ja ajoittaminen leijeröinneissä
- Ajautuminen liian lähelle esteillä 7-8
- Niistoissa tuntui, että yläkroppa painui liian alas ja pyllistelin -> liikkeellelähdöt vaikeampia
- Kotiläksynä; puomin jälkeisen putken ohjaaminen pimeänä putkikulmana

Video:


 Ratapiirrustus ( Heidi Hirvasoja-Korkee) ;


Hyvää pakkasetonta viikoa kaikille ja nautitaan yhdessä tästä upeasta harrastuksesta. :)