Tunnelmaa vuoden viimeisistä

Joulua, ruokaa, lepoa:

Joulun jälkeiset tunnelmat:

Uudenvuoden aaton tunnelmia:

Oikein hyvää vuodenvaihdetta kaikille ja onnellista uutta vuotta 2016! :)

Aika vetää henkeä ja rauhoittua.

Kotona tehtäviä hommia lukuunottamatta joululoma yliopistolta alkoi jo aikaa sitten, tänään oli viimeinen työpäivä ja aika siirtyä pienille jouluvapaille. Jouluvapaiden jälkeen alkaa kuukauden harjoittelu ja siitä sitten suoraan takaisin yliopistolle. Nyt on siis oikein osuva aika päättää harrastusvuosikin ja jatkaa treenejä ensi vuonna, kun aikaa taas löytyy. :)

Viime viikonloppuna kisattiin vuoden viimeiset kisatkin. Oli aikamoinen rutistus, kun ääni katosi neljäksi päiväksi, kurkku oli kuin hellan liesi ja saikullekin joutui vastusteluista huolimatta. Urheilijamaiset valmistelut jäi sängyn pohjalta tekemättä ja olo oli vetelä,  mutta onneksi kuitenkin Anniina oli lupautunut aikaisemmin lähtemään reissuun mukaan. Maailman paras avustaja, joka todellakin sai toimia sanan joka merkityksessä avustajan roolissa.

Kisoissa oli kaikesta huolimatta huikea fiilis ja huikea taso. Lauantaina teimme rimaa vaille triplan (1. ja 3.) ja hyviä ratoja, yhteen hiileen puhaltaen. Sunnuntaina sorruttiin pikkumokiin. On ollut etuoikeutettua ja hyvin opettavaista saada tänä vuonna kisata noin paljon tuon porukan seurassa. Huippuagilitya, josta voi vain ottaa oppia. Carma on vuoden aikana kehittynyt huimasti ja toivottavasti vähän itse siinä samalla. Nyt olisi motivaatiota treenata asiat kuntoon niin ohjaajan ja koiran osalta, mutta ensin taukoillaan kunnolla. Vaikka treenattavat kohteet ovat jo mukautuneet omaan päähä, eniten toivon meille terveyttä. Toivottavasti saan ensi vuonna olla yhtä etuoikeutettu, harrastaa tuollaisen koiran kanssa ja löytää keinot viedä  sen omalle tasolleen.

Carma Hyvinkäällä. Rimavitonen ja tuplanolla:

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille. :)

Projekti A ja kisat Vantaalla

Viime aikoina estetuntuma ja ohjaamisen ylläpitäminen on jäänyt ihan minimaalisen vähälle. Suurimpana syynä tähän on, kun olemme marraskuun alusta  siirrytty molemmille ihan uuden asian pariin, kun Carman pysäytys on vaihdettu juoksu A:han. Muutenkin tuossa tuli pieni hetkinen huilattua. Projektin aloitusta tuli pitkään mietittyä ja vatuloitua, mutta lopulta sain kuitenkin otettua itseäni niskasta kiinni. Uuden asian edessä se vaati myös aika paljon pohjatyöskentelyä, jotta syntyi kunnollinen kuva siitä mitä ja miten tahdon opettaa. Päätös tuntuu tällä hetkellä ihan oikealta, vaikka vielä ollaan ihan lapsen kengissä. Pyritään etenemään maltilla ja tekemään toistoja säästeliäästi sekä pyrkimään helppoihin, onnistuneisiin toistoihin, jotta molempien motivaatio pysyisi yllä. :) Treenit saavat kuitenkin nyt odottaa,  mutta kun taas ensi vuonna aletaan tauon jälkeen treenaamaan, keskitytään vielä parempaan eteenpäinpyrkivään fokukseen ja perusjuttuihin. Käännöstreeni jne. saavat vielä odottaa itseään.

Viikonloppuna käytiin myös reilun kuukauden "tauon" jälkeen kisaamassa Vantaalla. Puutteellinen estetuntuma vähän hirvitti, mutta oli ihana päästä kisaamaan. Ensimmäiset juoksu-A:t toimivat toistaiseksi hyvin ja kaksi rataa tuntuivat hyvin ehjiltä ja kokonaisilta. Keskimmäinen rata oli totaallisen kaaoksen ja pelastelun lopputulos, mutta tärkeintähän on saada pidettyä pakka kasassa maaliin asti...? Harmiksi kaikkia ratoja ei saatu talletettua videolle. Hyppyradan hylky tuli, kun Carma hyppäsi yhden hypyn väärin päin minun ollessa myöhässä. Ensi kaudella tulee ehdottomasti ottaa kisojen treenitavoitteeksi onnistuneet takaakierrot ja liikkeellelähdöt, ne ovat Carman kanssa aina tuntuneet hyvin haasteellisilta. 

Carmalle tuloksina kaksi nollavoittoa ja hypärin hyvä hyl:

Carman juoksu-A projekti, kolmannesta treenikerrasta eteenpäin: 

Ja joulukuista pikkutreeniä:

Carman leijeröintiharjoitus putkihämyllä:

Juostessa tapahtuu

Edellinen viikonloppu vietettiin Annin luona Kuopiossa. Päästiin hieman treenaamaan (Evikin :)), oltiin kisaturisteina ja vietettiin jälleen ihana viikonloppu. Carma pääsi myös vihdoin treenaamaan, edellisen kerran ollaan taidettu olla esteillä kunnolla isänpäiväkisoissa Turussa. Meillä on ollut pieni projeti menossa, jonka vuoksi varsinaisesti esteillä oleminen on jäänyt vähemmälle.

Video Sannan treeneistä:

Rata oli ihan huikean kiva eikä päästänyt kamalan helpolla. Treeni oli opettavainen sekä Carma toimi hyvin, sen kanssa oli ihana mennä pitkästä aikaa kunnolla. Mutta.. etenkin lopputreeniä varjosti, kun Carmalle tapahtui pieni arviointivirhe. Se juoksi täydestä vauhdista vinohypylle suoristamatta lainkaan omaa linjaa ja hyppäsi päin siivekettä. Se tuntui niin pahalta, mutta onneksi Carman häntä heilui silti.. Carma pääsi 1,5 vuorokauden päästä tapahtumasta Siljan hoitoon ja tutkittavaksi. Rintalihas ja niska olivat kireät, eivätkä nämä ole ikinä ennen oireilleet millään tavalla. Kaikki muu oli onneksi kunnossa. Nyt tulevana viikonloppuna meillä olisi ollut odotettu treeniviikonloppu etelässä. Rankka treeniviikonloppu me jätetään nyt vähän haikein mielin väliin ja keskitytään lepäämiseen. Myös itsenäisyyspäivän kisat etelässä jätetään varmuudeksi väliin ja keskitytään siellä silloin muihin juttuihin. Ei ole sen arvoista ottaa minkäänlaisia riskejä.

On ollut paljon kaikkea. Kiire, mutta kivaa on ollut. Kuten kuvista näky:

Hangilla.

 Ei ole märkää, ei ole loskaa, ei ole pimeää. Valkoinen antaa ihan toisenlaista fiilistä päivän olemukseen. Ensilumi Joensuussa jo melkein viikon verran. Ei masenna. :)

Kaikki kuvat: Anniina Korjus. :)

Kaukana kotoa

Marraskuun ensimmäinen kokonainen viikonloppu vietettiin kaukana kotoa Turussa. Perjantaina treenattiin pitkästä aikaa Timon opeissa, yövyttiin ensimmäinen yö Marin asuntoautossa ja istuttiin iltaa. Lauantaina kisattiin ensimmäisen kerran Turussa, käytiin hyvässä ravintolassa syömässä, nähtiin meidän hyvää kaveria ja juhlittiin.

Timon treenejä on ollut ikävä. Treeneissä ei tällä kertaa ollut mitään kovin ihmeellistä paria valssikohtaa lukuunottamatta. Treenit antoivat uskoa meidän yhteiseen tekemiseen. Edellisen kauden ansiosta tiedän paremmin minkälaisia me olemme yhdessä. Harmi ettei päästä näiden kanssa yhdessä treenaamaan kamalan usein. 

Videokooste: 

Lauantain kisoista nollavoitto sekä kaksi pientä lipsahdusvirhettä. Keskimmäisellä radalla uusin keinun, kun Carma ei odottanut vapautuskäskyä vaan livahti keinulta pois hieman liian aikaisin. Viimeisellä radalla yritin täsmälleen samanlaista keppileikkausta kuin Timon treeneissä (viimeinen klippi videolla), mutta Carma jatkoi pujottelua kolmannen kepin jälkeen väärin. Olen iloinen, että uskalsin yrittää. Keppiosaaminen on treeneissä niin hyvää, joten ei me koskaan opita ellei kisoissa rohkeasti yritetä. :) 

Keppikohta: 

Kuopio, ystävä ja kivoja juttuja

Viime perjantaina suunnattiin Annin, Rallin ja Pron luokse Kuopioon. Edelliset ja tulevat viikot ovat kovin kiireisiä koulun ja töiden osalta, joten viikonloppua odotettiin kovasti. Oli niin ihana nähdä pitkästä aikaa kunnolla. Miten  paljon me ollaankin kaivattu näiden tyyppien seuraa.

Ralli ja Carma pääsivä kisaamaan myös yhdessä ACE:n uuteen halliin. Vaikka kisat tuntuivat tällä reissulla vähän toissijaisilta, oli silti kivaa päästä kisaamaan. :) Tavoitteena oli keskittyä kontakteihin, sillä etenkin Helsingin keinusuoritukset olivat minun mieleen vähän kyseenalaisia. Halusin myös päästä tekemään niitä juttuja mitä tehdään yleensä treeneissäkin, onnistuu ne tai ei. Tiedetysti Jan Egil Eiden radat eivät pettänet - virtaviivaisilla ja nopeatempoisilla radoilla pääsi testaamaan koiran esteosaamista sekä omaa ajoitusta ja nopeutta liikkua radalla. Lauantain radoilla minulla oli parissa kohtaa pieniä ajoitusvaikeuksia, jotka jäivät vähän painamaan omaa mieltä. Sanotaan, että yhtenä vahvuutenani voidaan pitää nopeutta, mutta olen silti usein väärässä paikassa väärään aikaan. Joistakin tilanteista ja ohjauksista minun on vain niin kovin vaikea lähteä liikkeelle. Omia liikkeellelähtöjä ja räjähtävyyttä tulisi treenata paljon enemmän. Sunnuntaina yritin erityisesti keskittyä omaan liikkumiseen radalla ja ajoituksetkin onnistuivat paljon paremmin. 

Radoilta löytyi paljon kohtia, joita olisi kiva joskus ottaa mukaan myös omiin treeneihin. Carmalle viikonlopulta pari nollaa ja erityisen hyvä mieli tuli, että päästiin vihdoin testaamaan keppiosaamista ja vielä onnistuneesti. Myös persjättöjen ajoitukset onnistuivat melko kivasti jokaisella viikonlopun radalla. "Mistä sinulle on tullut niin outo ajatus mieleesi, että ette pystyisi". Niin. 

Syksyn mustat ja kieli.

Kaikki ihanat kuvat: Jasmin Saarinen. 

Treenituntumaa

On ollut kivaa päästä taas oikeasti treenaamaan. Viime viikolla vierailtiin pienen tauon jälkeen Kuopiossa. Kuopio, Sanna ja jokaisen kerran rataprofiilit sopivat meille. Haastetta, vaikeita juttuja ja kotiläksyjä tulee aina. Aina oppii uutta. Joistakin voi kuullostaa oudolta, että yhden pienen treenin takia ajetaan toiseen kaupunkiin ja istutaan monta tuntia autossa, mutta on se joka kerran sen arvoista.

Reissaaminen, autossa istuminen sekä etenkin Helsingin kisapäivä painoi varmasti vielä vähän molempia, joten halusin pitää rimat ihan vauvakorkeudelle. Enimmillään korkeus taisi olla 25cm. Rataprofiilissa oli meille haastetta, mutta kokonaisuus kerrankin todella hyvä, kun sai pienet rytmitykset kohdalleen. Parilla hypyllä oli pientä ongelmaa estelukituksessa, mutta keppikulmat, persjätöt ja putkiansat sujuivat. Eheä, hyvä treeni ja silti hieman läksyjä. Seura kruunasi hyvän fiiliksen.

Video treeneistä:

Treenissä oli paljon sellaisia asioita, jota haluaisin päästä testaamaan kisoihin. Kohtia, jossa on pakko luottaa ja mennä täysillä, tai muuten epäonnistuu. Siitä, että uskaltaa yrittää ja ylittää itsensä, siitä tulee yleensä hienompi fiilis epäonnistuessakin kuin varmistelemalla. Tarvitsen itse ärsyttävän paljon varmistusta tiettyihin asioihin ennen kuin uskallan uskoa, että me osataan.  Paljon on jo hyvää, mutta paljon on työstettävää vielä kisatilanteissa ja etenkin omassa nupissa, jotta suoritus olisi täysin halutunlainen. Toivottavasti sitä kohti päästäisiin pikkuhiljaa. :)

Starttiviivalla

Santahaminan viikonloput on huikeita. On ollut huikeaa saada tuollaisia ihmisiä omaan elämään. Pitkät aamupalat, hieman urheilua, rentoutumista, hyvää ruokaa, Helsinki ja vähän skumppaa. Nämä viikonloput ei petä koskaan.

Me päästiin myös vihdoin kisaamaan, kahden kuukauden tauon jälkeen. Näinkin pian. Mujunen ja Savioja tuomaroivat, radat olivat mukavan haasteellisia ja jokaisen rataantutustumisen jälkeen oli hyvä olla. En tiennyt yhtään mitä kisapäivältä odottaa ja ainoa tavoitteemme oli nauttia, tehdä varmistelematta, katsomatta taakseen.

Tavoitteeseen päästiin, vaikka joitakin ohjausvalintoja olisi voinut tehdä myös toisin. Lisäksi tehtiin kolme hienoa rataa. Tuloksina kaksi nollavoittoa ja hypärin hylky. Vedettiin täysillä enkä muuttaisi radoilta muuta, kuin nopeasti vapautetut kontaktit. Tuo pikkuseikka ei jaksa nyt paljoa päätä painaa. Me tehtiin yhdessä ja me kisattiin yhdessä, siitä olen niin kauhean onnellinen. Hypärillä tapahtui pieni moka omassa ohjausvalinnassa, kun tein pakkovalssin putkelle. Jäin kovin pahasti jälkeen ja minun liike veti Carmaa paljon, kääntäen sen samalla väärään päähän putkeen. Persjättö putkea edeltävälle hypylle olisi ollut meille toimivampi vaihtoehto, mutta tästä oppien. Hypäri tuntui hyvältä!

Evita ilahdutti myös kisapaikalla ollen iloinen pikkuruinen maskotti. Evi sai kisapaikalta uuden hienon lelun ja päivää aikaisemmin Ikeasta kaksi. Evi pääsi myös palkintopallille noutamaan hänen uusia juttuja.

Agilityradan nollavoitto sekä hyppyradan hylky:

Alma pieni sotakoira.

Juttuja yhdessä.

Läsnäolokoulua on tosi vähän, mutta silti hommaa riittää. Gradun kanssa saa painia pitkään ja työmää on loputon. Onneksi ei ole kiire, niin homman voi yrittää tehdä mahdollisimman hyvin ja huolella. Ollaan muutenkin oltu tosi vähän Joensuussa ja vietetty enemmän aikaa etelässä. Syysloman kalenteri täyttyi gradusta ja sopivissa määrin ystävistä.

Ollaan myös käyty muutamia kertoja Carman kanssa treenaamassa. On vaikea kuvailla, miten hienoa on ollut päästä taas yhdessä tekemään juttuja. Ollaan yritetty treenata pieniä juttuja, pienillä toistoilla ja onnistuen. Ollaan palkattu paljon ja näin yritetty vahvistaa vaikeita juttuja onnistumisen kautta ja kasvattaa taas itseluottamusta. Ollaan rohkeasti oltu tauon jälkeen epämukavuusalueella. Carma on ihan hurjan taitava.

Treenikooste:

Tänään lähdetään Marin ja Heikin luokse Santahaminaan. Samalla päätetään sunnuntaina kahden kuukauden kisatauko. En olisi edes uskaltanut toivoa syyskuussa, että päästään kuitenkin taas näin pian starttaamaan.  Ilman sen suurempia suunnitelmia tulevaisuudelle luoden, yritetään tehdä päivä kerrallaan. Haluan olla kiitollinen yhteisistä hetkistä ja siitä että saadaan tehdä juuri nyt. Joskus ahdistaa, kun tulevaisuuteen ei voi mitenkään vaikuttaa. Helpottaa paljon, kun ei stressaa turhasta. Ystäväni sanoin, mitä miettimään asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. 

Carman erottelutreeni:

Meillä on aikaa

Mitä meille kuuluu? Carma on nyt käynyt Helsingin yliopistollisessa pieneläinsairaalassa kontrolliultrassa. Uutiset olivat lopulta huojentavia: Antibioottikuuri alkoi kuin alkoikin loppumetreillä tehoamaan. Ultrassa uutiset olivat positiivisia: kohdun ja virtsajohtimien prominentit kohdat olivat hävinneet eikä mitään epätavallista löytynyt. Virtsajohtimien suut ja alkuosat näyttivät muutenkin hyviltä.

Carman on nyt tämän asian tiimoilta tutkinut yhdessä kuusi eläinlääkäriä. Mitään epätavallista ei ole löytynyt ja erikoislääkärit ovat asiasta yhdessä keskustelleet. Oireiden helpottamisen myötä annetaan asian olla, yritetään olla stressaamatta pienistä asioista ja jatketaan vihdoin normaalia elämää. Jos lenkin jälkeinen pieni tiputtelu myöhemmin satunnaisena jatkuu, se ei ole vaarallista, mutta Carma voidaaan halutessa vielä loppuvuodesta tähystää. Sen avulla on vielä mahdollista selvittää, olisiko virtsajohtimissa mahdollisesti jotain pientä rakenteellista vikaa, mutta pienillä oireilla se ei vaadi toimenpiteitä. 

Nyt haluan vain nauttia meidän yhteisestä ajasta ja olla kiitollinen. Arvostan sellaisia ihmisiä, jotka osaavat vain olla ja suhtautua asioihin rennolla otteella. Vaikka tämä on ehkä kuullostanut pieneltä jutulta, se on kuitenkin opettanut myös itsestä aika paljon. On käsittämätöntä, miten huonosti itse kestää omien koirien terveyteen liittyviä asioita. Epätietoisuus painaa mieltä ja niitä on niin vaikea käsitellä. Yksin ei myöskään pidä tai tarvitse pärjätä. Perhe, Riku ja ystävät ovat olleet ihan todella korvaamattomia. Kun voi puhua tai vain olla ihmisen kanssa, joka ymmärtää. Se helpottaa yllättävän paljon. 

Kaikella on kai tarkoituksensa.  Pitää osata nauttia pienistä asioita. 

"Älä pelkoa tulevaisuuden älä onnen tai onnettomuuden me olemme tässä ja nyt ja se riittää"

Kun pelko hälvenee

Kuva: Jasmin Saarinen

Huh. En oikein tiedä mistä aloittaa. Kulunut kesä oli itselleni hyvin rankka, vaikka se antoi myös paljon. Treenimotivaatiota ei juuri ollut ja siihenkin lopulta on ollut ihan järkevä selitys. Huoli. Huoli on ollut kuluneen kesän aikana kovin kova. Nyt varmaan ensimmäiseksi täytyy todeta, että onneksi kaikki on kuitenkin hyvin. Toivottavasti. Haluan julkaista tämän tekstin etenkin siksi, koska toivon sen auttavan, jos jonkun kohdalle osuisi samankaltaiset oireet. Internet oli ainakin minun pahin vihollinen enkä mistään löytänyt oireita, jotka täsmäisivät meidän tarinan kanssa.

Carma rupesi kesän aikana oireilemaan kummallisesti. Carma tiputti satunnaisesti lyhyiden lenkkien jälkeen pieniä pissatippoja ja maallikon silmiin näytti siltä, että rakko ei tyhjene täysin normaalisti. Carmalla ei koskaan ole ollut mitään muita oireita: Se on onnellinen ja iloinen oma itsensä, on aktiivinen ja ahne, halukas liikkumaan tehden kaiken täysillä. Myöskään pidätyskyvyssä ei muuten ollut mitään poikkeavaa. Carma pystyi pidättämään täydellä rakolla niin pitkään kuin tarvitsi ja oireet ilmenivät vasta tarpeiden teon jälkeen. Oireita lähdettiin tutkimaan Mikkelissä täsmällisesti. Ensin suljettiin pois virtsatulehdus ja virtsakiteet, myöskään verikokeissa eikä ultrassa näkynyt mitään poikkeavaa. Myös mm. kasvaimet, sokeritauti, addison ja sulkijalihaksen vajaatoiminta suljettiin pois. Myöskään täysin tavallisesta virtsankarkailusta ei voitu puhua. Kaikki näytti tutkimuksien mukaan olevan kunnossa ja saimme ohjeeksi jatkaa normaalia elämää sekä seurata tilannetta. Välillä oireita ei tullut viikkoon, välillä niitä tuli päivittäin. Mysteeri, joka kuitenkin painoi omaa mieltä hyvin paljon. Vaikka olemme treenanneet melko vähän, olemme kuitenkin muuten urheilleet paljon. Huomionarvoista oli, että rasituksen jälkeiset päivät olivat ne kaikista parhaimmat päivät.Tietämättömyys on ollut kaikista pahinta. Tauko tuli tietämättä täysin oikeaan aikaan, sillä syyskuu on ollut omalle mielelle kaikista raskainta aikaa. Oireet jatkuvat, mutta syytä ei löytynyt. Tunteet ovat lentäneet aika tahdilla ja mielessä on käynyt hyvin raskaita vaihtoehtoja. Yksinkertaisesti ei ole ollut mitään intoa tehdä, kun ei voi olla varma onko toisella kaikki hyvin.

Carma on nyt tutkittu Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa neurologian ja sisätautien osastolla. Palvelu on ollut koko ajan aivan mielettömän hyvää ja pitkän hoitopäivän aikana meitä pidettiin koko ajan ajantasalla. Carman tutkivat Suomen parhaimmat eläinlääkärit ja päivän päätteeksi kävelimme ulos vihdoin diagnoosin kanssa:
Neurologian tutkimuksessa ei havaittu puutteita. Ontumatutkimus ok. Vireystila, ryhtii ja liikkeet ok, normaalit asentotuntoreaktiot kaikissa jaloissa, aivohermotutkimus normaali eikä arista selän, hännän tai niskan käsittelyä. Myös selkäydinrefleksit normaalit. Verinäytteestä ei myöskään suuria poikkeamia löytynyt, tosin vielä joudumme odottamaan osan tuloksien valmistumista. Dignostisessa kuvantamisessa sekä kohdunsuun tähystystutkimuksessa rupesi kuitenkin asiat selviämään. Ultrassa oli havaittavissa muutoksia: Tiputtelun syynä virtsaamisen jälkeen voi liittyä todettuihin muutoksiin virtsateissä. Virtsaputki sekä molempien virtsanjohtimien loppuosa erottuu silmäänpistävästi. Myös kohdunkaula ja emätin ovat prominentit. Muutokset voivat ärsyttää rakkoa virtsatessa, joka aiheuttaa tiputtelun.  Hoitona 2 viikon antibioottikuuri ja oireiden loputtua kontrollikäynti Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Mikäli oireet jatkuvat, suoritetaan jatkotähystys.

Kuva: Anniina Korjus

Olin helpottunut.  Omassa päässä asioiden pyörittely sai pelkäämään pahinta. Koiran vieminen Helsinkiin oli ainoa järkevä vaihtoehto, sillä diagnoosin tekeminen tavallisilla laitteilla olisi ollut kuulema mahdotonta edes alan parhaimmistolle eikä muutoksien aiheuttama tulehduskaan näy veriarvoissa. Rukoilen koko sydämestäni, että antibioottikuuri auttaisi ja saataisiin tämä vihdoin päätökseen. En voi edes liioittelematta kertoa, miten paljon minua pelotti. Minulle ei ikinä pitänyt tulla shelttiä, mutta lopulta Carma tuli minulle hyvin monen mutkan kautta. Carma on ollut minun prinsessatarina ja aina ollut minulle täydellinen. Ja se on sitä edelleen. Asiat ovat kesän aikana antaneet aika paljon perspektiiviä ja uusia mittasuhteita asioille. Sanomattakin on selvää, että me jätetään tulevan viikonlopun Turun ensimmäinen treenileiri väliin ja jatketaan taukoa sekä yritetään parantua. Minulle on ihan se ja sama tehdäänkö me ikinä kisoissa yhtäkään nollaa tai miten korkealle niillä yltäisi. Olen niin onnellinen, että Carma nukkuu tuossa vieressä ja näyttää onnelliselta. Toivon, että me joku päivä vielä nostetaan treenireppu olalle ja päästään yhdessä pikkutreenaamaan, tekemään hyvät kisaeväät ja saan nähdä tuon onnesta sekaisin olevan naaman, kun pylly ei meinaa pysyä lähtöviivalla paikallaan.

Kuva: Jasmin Saarinen

Pikku-Emppu baanalla

 
Kuva: Jasmin Saarinen

Heinäkuussa taisin tokaista, että nyt on Evin startit tältä vuodelta startattu. Pakko on tällä kertaa kuitenkin syödä sanani, sillä Evi kirmasi yhden hyppyradan verran viime viikolla Joensuussa. Evillä oli hurjan hauskaa, pieni kipitti minkä pienet jalat päästivät ja kipitti kaupanpäälle vielä nollan, jolla sijoittui kolmanneksi. Eville on ihan sama mitä tehdään, kunhan tehdään yhdessä. Se on aina onnellinen. Mutta ilme esteille päästessään on erityisen onnellinen.

Tämän vuoden tahti meinasi yltyä jo melkoisen hurjaksi. Evi starttasi peräti neljällä hyppyradalla tuloksin: keppivitonen, 0/2., 0/4. sekä 0/3. 

Pieni Joensuussa lauantaina:

Sekä vähän treeniä. Vähän vauhtitreeniä, keppejä sekä vinohyppyjä. Kaikki treenitoistot:

Kuva: Jasmin Saarinen

Ohessa Evin vinohyppytreeni. Hyvä treeni pienellä estemäärällä, jossa pääsee hiomaan montaa eri tekniikkaa: Perinteistä vientiä vinohypylle, japanilaista sekä pakkovalssia (mustat numerot, väli 2-3).

Tauon paikka

Syksy saapui ja me palattiin takaisin omaan kotiin, Joensuuhun. Omat fiilikset oli lähdön kynnyksellä hieman haikeat: Yhden läheisimmän ihmisen täytyi taas hetkeksi muuttaa Teneriffalle, hyvä ystäväni muutti Mikkelistä takaisin kotikaupunkiinsa Siilinjärvelle, Riku jäi "meidän" kotiin Mikkeliin ja monet kaverit palasivat syksyn myötä omille teilleen. Ja perheen sekä Reinan jättäminen on joka kerran yhtä kova paikka. Arki koittaa taas, mutta onneksi Joensuu on täynnä ihania ihmisiä. Se on paljon.

aamuherätykset.

Veilä viime viikonloppuna tehtiin yksi kesälomareissu ja kisattiin Kuopiossa. Yksi nollavoitto ja kaksi hyvää hylkyä. Virheet tulivat vähän oudonlaisista paikoista, kun Carma ei mm. löytänyt oikeaa keppiväliä ja kokeilimme uudestaan vauhdin kanssa. Oma juoksu tuntui hyvältä, haettu mielentila löytyi jo ensimmäiselle radalle sekä Carman tassut menivät tutulla nurmialustalla hirmuisen kovaa. Meillä oli niin kivaa.  Me jäädään nyt kuitenkin treeni- ja kisatauolle, annetaan kropan levätä ja tehdään muita juttuja. Carma kisasi kaikki kesän kisansa MM-karsintojen jälkeen ja tuloksina oli 9 nollaa, 9 nollavoittoa sekä kolme tuplanollaa. Evin kanssa treenataan kun hyvältä tuntuu, muuten jatkosta ei ole tietoa.

Tässä vielä elokuun treenit videolla. :) Ollaan tehty pieniä juttuja ja vahvistettu lähinnä itsenäistä etenemistä kontakteilla sekä vahvistettu muutaman kerran vinohyppyjä, itsenäisiä keppejä sekä loppusuoraa.

Yksi elokuun treeni, jossa harjoiteltiin itsenäisiä keppejä sekä loppusuoraa. Ohjaajan liike rohkeasti esteeltä 2. kohti putkia, jolloin päästiin testaamaan itsenäistä pujottelua kunnolla. Putki imee koiraa kepeiltä yllättävän paljon ja pujottelu voi jäädä herkästi kesken. Muutamat ensimmäiset toistot palkattiin ihan vain keppien loppuun ja näin pyrittiin saamaan onnistuneita toistoja heti alkuun. 

Espoon kisat ja kropan huoltoa

Edellinen viikonloppu vierähti Santahaminassa Heikin ja Marin luona nauttien, syöden ja ollen. Etelän reissujen ansiosta pääkaupunkiseutu on tullut meillekkin jo vähän tutuksi ja tämänkaltaiseen Helsinkiin voisi koirien kanssa ehkä jopa tottua. 

Kaikenlaisen muun kivan lisäksi kisattiin myös lauantaina Espoossa. Kolme rataa ja tavoitteena oli vetää hyvällä fiiliksellä, täysiä ja keskittyä oikeanlaiseen asenteeseen tuloksista välittämättä. Karstusen Jannen radat eivät pettäneet tälläkään kertaa ja virtaviivaisien rataprofiilien lisäksi päästiin testamaan jälleen koiran esteosaamista. Päästiin kokeilemaan Carman kanssa taas suorilla etenemistä ja se on kyllä edennyt kevään aikana hyvään suuntaan. Carma meni, eikä vilkuillut yhtään taakseen. Rasti seinään, jotain on tapahtunut. 

Tuloksina kisapäivältä kaksi nollaa ja kaksi voittoa, sekä yksi 10. Tämän myötä Carmalle tuli uusien kriteerien mukaan ensi vuoden arvokisanollat kasaan.  Tekemättömyys näkyy omassa liikkumisessa ja jalat polkevat vähän paikoillaan, eikä pohja tuntunut Carmallekkaan ihan parhaalta mahdolliselta. Riku kysyi kisojen jälkeen, että millaisella mielentilalla lähdin radoille: Ensimmäinen rata oli huonoin, toisella keskityin ja tsemppasin kunnolla, viimeinen rata oli ihan paras pienestä väsymyksestä ja huolimattomuusvirheestä huolimatta. Tämä on ehdottomasti meidän sunnuntain kisojen tavoite ennen pientä taukoa. :) 

Espoon nollavoitto:

Maanantaina Carma pääsi myös Helsingissä Jerryn ihmekäsien alle. Pidettiin tarkoituksella hieman pidempi hoitoväli ja aika tuli nyt hyvään saumaan. Hoidettavaa löytyi, mutta onneksi Carma vastaa hoitoon halutulla tavalla. Onni on ihmiset ympärillä, jotka oikeasti paneutuvat työhönsä ja antavat hoidettavilleen kaikkensa. :)