Viikonloppuna oli tiedossa Mikkelin kotikisat. Päällimmäisenä ajatuksena oli lähteä tekemään fiiliksellä, että me osataan tehdä yhdessä ja voin luottaa meidän ratkaisuihin. Välillä outo mieli ottaa vallan, eikä näin ole. Lauantaina oli kaksi rataa, sunnuntaina kaksi. Carmalle kolme nollaa ja kolme voittoa. Evita starttasi hyppyradalla, josta nolla sijalla 2.
Luotin. Tahdoin luottaa. Kisojen jälkeen päätin, että nämä olivat meidän kenraalikisat arvokisoihin ja nyt tehdään ihan muita juttuja. Kerran päästään Kuopioon vielä treenaamaan, sitten ei tehdä mitään ihmeellistä. Kävi miten kävi, Carma on minulle silti aina maailman paras.
Viime sunnuntaina siitä tuli vihdoin virallista. En tule ikinä olemaan sisko enkä koskaan voi olla täti, mutta onneksi saan olla ihanan pienen tytön kummitäti. Toivottavasti tämä pieni voi joku päivä sanoa iloisesti ja ylpeästi, että tuossa on minun kummini.
Kovin monet sen tietävät, että Mikkasen lähdettäessä reissuun tapahtuu vähän sitä sun tätä. Näinhän se oli myös tällä kertaa.
Helatorstain vapailla oli tiedossa kisailua, osteopaattia, sukulointia ja yhdessäoloa ystävän kanssa. Rentouttavaan matkaan tuli pieni stoppi heti alussa, kun ensin autosta paloi sulake. Kisojen jälkeen pääränpäänä oli Ojangosta Korsoon ja kahden navigaattorin voimin päädyin Ojangosta ensin Kontulaan, lopulta Helsingin keskustaan. Ja näin 20 minuutin matkasta saatiin jälleen kerran hyvin moninkertainen. Nyt minäkin lopulta tiedän, ettei matkan noiden kahden kyseisen kohteen välillä kuuluisi oikeasti olla kamalan pitkä.
Ojangon kisoista tuloksina 0/4. sekä hyl. Carma tuli toisella radalla A:n ohi ja otin putkesta asti uudestaan. Carma tekee niin kovasti töitä ja ihan kaiken mitä ohjaaja pyytääkään. Pari kertaa kämmäsin itse, pitäisi vain uskaltaa luottaa. Pari ajatusvirhettä sattui myös matkaan, kun Carma lähti voimakkaasti lukemaan ansaestettä enkä osannut huomioida niitä tutustumisessa. Yhdessä kuitenkin opitaan lisää ja nautitaan jokaisesta yhteisestä hetkestä, niin kauan kuin yhdessä saadaan tehdä:
Perjantain shoppailujen jälkeen Carma pääsi taas Jerryn käsittelyyn. Jerrylta saatiin ehdottomasti koko reissun parhaimmat uutiset - kaikista liukastumisista ja kaatuiluista huolimatta Carma oli todella hyvässä kunnossa. Carman rintarangasta löytyi ainoastaan pientä kireyttä, muuten kropan voidessa hyvin. Muutaman kerran on tehnyt mieli vääntää siinä penkissä itkua toisen rangan ollessa siinä kunnossa, mutta Siljan ja Jerryn osaavat kädet ovat todella tehneet tehtävänsä. Tahdon myös uskoa, että kaikista tasapainoharjotteista ja umpiryteikössä tarpomisesta on ollut kropalle hyötyä.
Kesä tulee kohisten, kun ensimmäiset t-paidalla vedetyt treenit ovat takana!! :) Nyt toukokuun ajan yritetään löytää hyvää tatsia yhteiseen tekemiseen ja vahvistaa vuoden aikana opeteltuja asioita.
Molempien treenien suunnittelussa otettiin mukaan mukautettuja juttuja kisaradoilta. Ensimmäisessä treenissä haettiin ohjaajan varmistelematonta liikettä ja koiran itsenäistä esteosaamista. Etenkin putkien jälkeen Carmalle on ollut haastavaa poimia hieman linjalta poikkeavia esteitä ja jään silloin helposti varmistelemaan. Toisissa treeneissä vahvistettiin keppiosaamista. :)
Treenit:
Muistoja viimeiseltä TopTeam-leiriltä. :) Kaikki kuvat Jari Lampinen:
Viimeistä kulunutta kuukautta voisi kutsua melko tahdikkaaksi. Eilen pakattiin puoli omaisuutta autoon ja tämänhetkinen osoite löytyy Mikkelistä.
Viimeinen kevätkuukausi piti sisällään:
- Kasvatustieteiden kandidaatti [x]
- Hieman alle3000 ajettua kilometriä ja pari kaupunkia [x]
- Neljä kurssia yliopistolla [x]
- Kevään työt vastuuohjaajana [x]
- Treenien vedot, parit kisat ja parit treenit [x]
- Yritys olla hyvä ystävä, hyvä omistaja koirille [x]
Eilen siirryttiin ansaitulle kesälomalle ja kaikki tavaratkin taitavat olla vihdoin omilla paikoillaan. Maanantaina katseet suunnataan neljäksi kuukaudeksi töihin ja sorvin ääreen. Joensuun porukka oli vaikea hyvästellä hetkeksi, mutta me ollaan vihdoin kotona. :)
Maailman taitavin tiistain porukka, joka selviää mistä tahansa. Tulee ikävä!
Vappuna päästiin kisaamaan Joensuussa naapuriseuran kisoihin, joissa oli Mujusen sekä Räsäsen ratoja tarjolla kahden päivän ajan. Carma kisasi agilityradat ja Evitan kanssa päästiin viettämään laatuaikaa hyppyradalla kahdestaan. :)
Carmalle viidestä radasta neljä nollaa (0/5., 0/2., 0/1. & 0/1.) sekä hyl. Viimeisellä radalla sain jälleen kokea hyvän muistutuksen - ohjaa ohjaukset loppuun asti, äläkä oleta koiran lukevan ihan minkälaista ohjausta tahansa. Oma rytmittäminen tuntuu jostain syystä edelleen vaikealle ulkokentällä, mutta fiilis yhteisestä tekemisestä tuntuu oikealta, hyvältä. Carma vaatii hirveän tarkkaa, oikein ajoitettua ohjaamista, mutta välillä ohjaus jo onnistuu toivotulla tavalla. :) Paljon olisi mielessä hyödyllisiä treenattavia kohtia, joissa voisi kehittää omaa ajoitusta ja vahvistaa luottamusta, mutta viimeisen TT-leirin jälkeen ei olla päästy oikein treenaamaan. Leiri ja kisat ovat vaatineet kunnolliset palautukset ja Kuopion treenit jäivät meiltä välistä juoksujen takia.
Carman sunnuntaina:
Evi pääsi myös vuoden tauon jälkeen kisafiiliksen makuun, kun starttasimme hyppyradalla. Evita menee niin kuin pienet pippuriset puudelit vetää ja tekee kovin onnellisen näköisenä. Tätä starttia odotettiin paljon. Radalta keppivitonen ja maailman paras Evi:
Evitan hyppyrata:
Saatiin myös paljon hienoja kuvia muistoksi viikonlopulta. Kaikki kuvat ovat Jari Lukkarisen käsialaa: