Onnistumisia puomiprojektissa sekä pieni Evi radalla

Viime viikolla treenattiin ihan pikkujuttuja.

Teemana:
-Keppien itsenäinen avokulman aloitus, ohjaajan jättäytyminen
- Puomin asennon vahvistaminen, sivuttairtoaminen sekä taaksejättäytyminen

Keppien avokulmat ovat Carmalle ihan todella vaikeita, jos yritän jäädä parin esteen taakse lähettämään. Treenattiin viimeksi noin 90 asteen kulmaa, jossa hyppy osoitti ykkös -ja kakkoskepin väliin. Oli todella vaikea, etenkin jos yritin jäädä putken luokse. Jo pelkkä hypyltä lähetys itsenäisesti oli todella vaikea. Näitä täytyy tehdä ja opetella. Aina ei vain välttämättä kerkeä viemään ja tyrkkäämään. :)

Puomilla tehtiin parhaat toistot taaksejättäytymisellä koko puomiprojektin aikana. Mikkelissä ja Joensuussa ero tekemiseen on muutenkin todella merkittävä ja olen yrittänyt pohtia syytä. Mikkelissä homma on aina toiminut tosi kivasti, Carma keskittyy tekemiseen ja paria virheasentoa lukuunottamatta treenikerrat ovat oikein mallikkaita. Joensuun hallissa oikean asennon löytäminen tuntuu jokaisella treenikerralla paljon haastavammalta. Vaikuttaako viretila? Mikkelissä, huomattavasti pienemmässä hallissa, jossa joudutaan treenaamaan tekniikkaa, Carma tuntuu olevan paljon "opiskelevammalla" mielentilalla. Joensuussa, isossa hallissa, jossa tehdään paljon luukutustreenejä ja vauhti pääsee kasvamaan maksimaaliseen nopeuteen, tuntuu että ajatus on välillä ihan jossain muualla kuin oikeassa asennossa . No, mene ja tiedä, tästä me ainakin jatketaan. :)

Video kepeistä ja puomista:

Sitten otsikon hienoimpaan juttuun, pieneen Evitaan! Oltiin viime viikolla hurjia, Evita pääsi tekemään KAKSI kertaa minimini treenit. Voi sitä riemua ja onnea mikä pienen koiran isoista, mustista ja pyöreistä silmistä paistoi. Yhdessä tekemistä on ollut ikävä. Treenaamattomuus näkyy, mutta Evi oli ihana, pieni, pippurinen itsensä.

Toiveena olisi päästä kesällä taas starttaamaan parit radat ja ylläpitää pieniä treenejä myös tämän kevään ja kesän aikana. :) Toivotaan, että kaikki menisi parhain päin ja Evi saisi tehdä sitä mistä eniten nauttii. :)

Koulussa on jäljellä viimeinen rutistus. 11 koulupäivää yliopistolla, 13 vapaapäivää arkena. Ei kuullosta pahalle, eihän? Kuitenkin, 4 tenttiä ja pari isoa kouluprojektia tehtävänä. Hukutan itseni hetkeksi kirjavuoreen ja toivon, että kesäloma alkaisi pian. Ja niinhän se alkaa, vielä kun jaksaa hetken painaa!

Kivaa viikkoa kaikille!