Leirielämää on ollut ikävä ja harmillisten sattumusten vuoksi ollaan päästy nauttimaan leiritunnelmasta viimeksi huhtikuussa. Oli niin kiva nähdä vanhaa TT:n porukkaa pitkästä aikaa ja saatiin nyt tutustua myös uusiin kasvoihin. Ja se uskomaton tunne, kun päästiin taas treenaamaan Carman kanssa yhdessä, ihan kuin viime keväänä. Lajitreenien radat sopivat meille kuin nenä päähän: siellä oli paljon sellaisia asioita joita tahdon minun ja Carman osaamisalueella kehittää. Radat toimivat hyvänä muistutuksena, että joitakin asioita tulee vielä työstää eikä niiden merkitystä pidä unohtaa. Kaikkea ei tarvitse osata, mutta tietynlainen tasapaino on hyvä pitää. Radat eivät olleet turhaa simputusta, vaan sekä koira että ohjaaja pääsivät liikkumaan lujaa ja ainakin meille niissä riitti haastetta.
Viikonloppu koostui myös fysiikkatreeneistä sekäTanjan ja Vapun pitämistä luennoista. Itselläni on ollut viime aikoina pieniä ongelmia motivaation kanssa etenkin fysiikkatreenien suhteen. Kiireen keskellä on paljon helpompi luistaa niistä vähän tylsemmistä harjoitteista ja etenkin kuntopiirit tuntuvat usein puuduttavilta. Leiriltä tuli joitakin uusia ideoita omien heikkouksien kehittämiseen ja niitä on helppo työstää myös hallilla, joten enää ei edes pysty vetoamaan liukkauteen ulkona. Nyt on tavoite taas palata normaaliin rytmiin ja ainakin itselläni toimii paljon paremmin, kun saa haastettua kaverinkin mukaan. :)
Leirillä käydyt asiat toimivat hyvänä muistutuksena näin vuoden alussa, kun tietyllä tapaa aloitellaan uutta kautta. Ajateltavaa tuli, mutta oli kuitenkin kiva huomata, että perusasiat ovat kunnossa: ravinto, lämmittelyt/jäähdyttelyt, valmistautuminen kisatilanteessa, omien rutiinien automatisoituminen ja tauottaminen vuoden aikana. Keskittymisen ylläpitäminen on aina ollut minulle haastavaa ja ajatukset karkaavat helposti muualle. Parempaan suuntaan on menty, mutta paljon on työstettävää vielä tämän asian puolella. Myös oman kropan huollossa on edelleen isoja aukkoja - omaa kroppaa tulisi arvostaa yhtä paljon kuin omien koirien ja ainakin minun kohdalla tämä unohtuu valitettavan usein. Kyllähän jo asian tiedostaminenkin on yksi askel eteenpäin..?
-
Muistoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti