torstai 19. maaliskuuta 2015

Olisivatko yhteiset hetket ikuisia?

Kiire. Jatkuvat vapaapäivät lähenevät uhkaavasti loppuaan, kun kevään työt ovat pyörähtäneet käyntiin, kandin kirjoittaminen vie aikansa ja yliopiston läsnäolokurssit muistuttavat vihdoin olemassaolollaan. Pieni kiire piristää ja pitää liikkeessään. Päivittäiset pienet temppuhetket, pakkasaamujen lenkit ja pienet päiväunet koirat kainalossa piristävät.

Lisäksi maanantaina päästiin jälleen treenaamaan Kuopioon. :)

Tiedossa oli 40 esteen rata, joka pilkottiin osiin ja palkattiin paljon. Rata oli hyvin juostava ja vaati ohjaajalta paljon; Oma juoksu sekä luotto koiraan pääsivät kunnolla testiin. Treenin jälkeen olin aivan loppu ja käteen jäi iloisen mielen sekä kotiläksyjen lisäksi hyvin märkä juoksupaita. Tämänkaltaiset treenit antavat kummasti lisäpuhtia omaan tekemiseen.

Video maanantailta:


Keväällä meillä on huhtikuussa vielä yksi treeniaika Kuopioon, mutta onneksi yhteistyön ei tarvitse loppua. Kesällä treenejä jatketaan tiiviisti sekä syksynkin ajat ovat onneksi jo lyöty lukkoon. :)

Arki tuntuu hyvältä. Alkuvuoteen mahtui paljon surua ja hyviä hetkiä oppii arvostamaan. Valitettavasti taidan itsekkin tietää vastauksen otsikon kysymykseen. Sen takia, muistetaan nauttia niistä yhteisistä pienistä jutuista. :)

Fiiliskuvat aikaisemmin kovin lumisesta Joensuusta:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti