Kun pelko hälvenee

Kuva: Jasmin Saarinen

Huh. En oikein tiedä mistä aloittaa. Kulunut kesä oli itselleni hyvin rankka, vaikka se antoi myös paljon. Treenimotivaatiota ei juuri ollut ja siihenkin lopulta on ollut ihan järkevä selitys. Huoli. Huoli on ollut kuluneen kesän aikana kovin kova. Nyt varmaan ensimmäiseksi täytyy todeta, että onneksi kaikki on kuitenkin hyvin. Toivottavasti. Haluan julkaista tämän tekstin etenkin siksi, koska toivon sen auttavan, jos jonkun kohdalle osuisi samankaltaiset oireet. Internet oli ainakin minun pahin vihollinen enkä mistään löytänyt oireita, jotka täsmäisivät meidän tarinan kanssa.

Carma rupesi kesän aikana oireilemaan kummallisesti. Carma tiputti satunnaisesti lyhyiden lenkkien jälkeen pieniä pissatippoja ja maallikon silmiin näytti siltä, että rakko ei tyhjene täysin normaalisti. Carmalla ei koskaan ole ollut mitään muita oireita: Se on onnellinen ja iloinen oma itsensä, on aktiivinen ja ahne, halukas liikkumaan tehden kaiken täysillä. Myöskään pidätyskyvyssä ei muuten ollut mitään poikkeavaa. Carma pystyi pidättämään täydellä rakolla niin pitkään kuin tarvitsi ja oireet ilmenivät vasta tarpeiden teon jälkeen. Oireita lähdettiin tutkimaan Mikkelissä täsmällisesti. Ensin suljettiin pois virtsatulehdus ja virtsakiteet, myöskään verikokeissa eikä ultrassa näkynyt mitään poikkeavaa. Myös mm. kasvaimet, sokeritauti, addison ja sulkijalihaksen vajaatoiminta suljettiin pois. Myöskään täysin tavallisesta virtsankarkailusta ei voitu puhua. Kaikki näytti tutkimuksien mukaan olevan kunnossa ja saimme ohjeeksi jatkaa normaalia elämää sekä seurata tilannetta. Välillä oireita ei tullut viikkoon, välillä niitä tuli päivittäin. Mysteeri, joka kuitenkin painoi omaa mieltä hyvin paljon. Vaikka olemme treenanneet melko vähän, olemme kuitenkin muuten urheilleet paljon. Huomionarvoista oli, että rasituksen jälkeiset päivät olivat ne kaikista parhaimmat päivät.Tietämättömyys on ollut kaikista pahinta. Tauko tuli tietämättä täysin oikeaan aikaan, sillä syyskuu on ollut omalle mielelle kaikista raskainta aikaa. Oireet jatkuvat, mutta syytä ei löytynyt. Tunteet ovat lentäneet aika tahdilla ja mielessä on käynyt hyvin raskaita vaihtoehtoja. Yksinkertaisesti ei ole ollut mitään intoa tehdä, kun ei voi olla varma onko toisella kaikki hyvin.

Carma on nyt tutkittu Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa neurologian ja sisätautien osastolla. Palvelu on ollut koko ajan aivan mielettömän hyvää ja pitkän hoitopäivän aikana meitä pidettiin koko ajan ajantasalla. Carman tutkivat Suomen parhaimmat eläinlääkärit ja päivän päätteeksi kävelimme ulos vihdoin diagnoosin kanssa:
Neurologian tutkimuksessa ei havaittu puutteita. Ontumatutkimus ok. Vireystila, ryhtii ja liikkeet ok, normaalit asentotuntoreaktiot kaikissa jaloissa, aivohermotutkimus normaali eikä arista selän, hännän tai niskan käsittelyä. Myös selkäydinrefleksit normaalit. Verinäytteestä ei myöskään suuria poikkeamia löytynyt, tosin vielä joudumme odottamaan osan tuloksien valmistumista. Dignostisessa kuvantamisessa sekä kohdunsuun tähystystutkimuksessa rupesi kuitenkin asiat selviämään. Ultrassa oli havaittavissa muutoksia: Tiputtelun syynä virtsaamisen jälkeen voi liittyä todettuihin muutoksiin virtsateissä. Virtsaputki sekä molempien virtsanjohtimien loppuosa erottuu silmäänpistävästi. Myös kohdunkaula ja emätin ovat prominentit. Muutokset voivat ärsyttää rakkoa virtsatessa, joka aiheuttaa tiputtelun.  Hoitona 2 viikon antibioottikuuri ja oireiden loputtua kontrollikäynti Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Mikäli oireet jatkuvat, suoritetaan jatkotähystys.

Kuva: Anniina Korjus

Olin helpottunut.  Omassa päässä asioiden pyörittely sai pelkäämään pahinta. Koiran vieminen Helsinkiin oli ainoa järkevä vaihtoehto, sillä diagnoosin tekeminen tavallisilla laitteilla olisi ollut kuulema mahdotonta edes alan parhaimmistolle eikä muutoksien aiheuttama tulehduskaan näy veriarvoissa. Rukoilen koko sydämestäni, että antibioottikuuri auttaisi ja saataisiin tämä vihdoin päätökseen. En voi edes liioittelematta kertoa, miten paljon minua pelotti. Minulle ei ikinä pitänyt tulla shelttiä, mutta lopulta Carma tuli minulle hyvin monen mutkan kautta. Carma on ollut minun prinsessatarina ja aina ollut minulle täydellinen. Ja se on sitä edelleen. Asiat ovat kesän aikana antaneet aika paljon perspektiiviä ja uusia mittasuhteita asioille. Sanomattakin on selvää, että me jätetään tulevan viikonlopun Turun ensimmäinen treenileiri väliin ja jatketaan taukoa sekä yritetään parantua. Minulle on ihan se ja sama tehdäänkö me ikinä kisoissa yhtäkään nollaa tai miten korkealle niillä yltäisi. Olen niin onnellinen, että Carma nukkuu tuossa vieressä ja näyttää onnelliselta. Toivon, että me joku päivä vielä nostetaan treenireppu olalle ja päästään yhdessä pikkutreenaamaan, tekemään hyvät kisaeväät ja saan nähdä tuon onnesta sekaisin olevan naaman, kun pylly ei meinaa pysyä lähtöviivalla paikallaan.

Kuva: Jasmin Saarinen