Mitä meille kuuluu? Carma on nyt käynyt Helsingin yliopistollisessa pieneläinsairaalassa kontrolliultrassa. Uutiset olivat lopulta huojentavia: Antibioottikuuri alkoi kuin alkoikin loppumetreillä tehoamaan. Ultrassa uutiset olivat positiivisia: kohdun ja virtsajohtimien prominentit kohdat olivat hävinneet eikä mitään epätavallista löytynyt. Virtsajohtimien suut ja alkuosat näyttivät muutenkin hyviltä.
Carman on nyt tämän asian tiimoilta tutkinut yhdessä kuusi eläinlääkäriä. Mitään epätavallista ei ole löytynyt ja erikoislääkärit ovat asiasta yhdessä keskustelleet. Oireiden helpottamisen myötä annetaan asian olla, yritetään olla stressaamatta pienistä asioista ja jatketaan vihdoin normaalia elämää. Jos lenkin jälkeinen pieni tiputtelu myöhemmin satunnaisena jatkuu, se ei ole vaarallista, mutta Carma voidaaan halutessa vielä loppuvuodesta tähystää. Sen avulla on vielä mahdollista selvittää, olisiko virtsajohtimissa mahdollisesti jotain pientä rakenteellista vikaa, mutta pienillä oireilla se ei vaadi toimenpiteitä.
Nyt haluan vain nauttia meidän yhteisestä ajasta ja olla kiitollinen. Arvostan sellaisia ihmisiä, jotka osaavat vain olla ja suhtautua asioihin rennolla otteella. Vaikka tämä on ehkä kuullostanut pieneltä jutulta, se on kuitenkin opettanut myös itsestä aika paljon. On käsittämätöntä, miten huonosti itse kestää omien koirien terveyteen liittyviä asioita. Epätietoisuus painaa mieltä ja niitä on niin vaikea käsitellä. Yksin ei myöskään pidä tai tarvitse pärjätä. Perhe, Riku ja ystävät ovat olleet ihan todella korvaamattomia. Kun voi puhua tai vain olla ihmisen kanssa, joka ymmärtää. Se helpottaa yllättävän paljon.
Kaikella on kai tarkoituksensa. Pitää osata nauttia pienistä asioita.
"Älä pelkoa tulevaisuuden
älä onnen tai onnettomuuden
me olemme tässä ja nyt ja se riittää"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti