Me päästiin myös vihdoin kisaamaan, kahden kuukauden tauon jälkeen. Näinkin pian. Mujunen ja Savioja tuomaroivat, radat olivat mukavan haasteellisia ja jokaisen rataantutustumisen jälkeen oli hyvä olla. En tiennyt yhtään mitä kisapäivältä odottaa ja ainoa tavoitteemme oli nauttia, tehdä varmistelematta, katsomatta taakseen.
Tavoitteeseen päästiin, vaikka joitakin ohjausvalintoja olisi voinut tehdä myös toisin. Lisäksi tehtiin kolme hienoa rataa. Tuloksina kaksi nollavoittoa ja hypärin hylky. Vedettiin täysillä enkä muuttaisi radoilta muuta, kuin nopeasti vapautetut kontaktit. Tuo pikkuseikka ei jaksa nyt paljoa päätä painaa. Me tehtiin yhdessä ja me kisattiin yhdessä, siitä olen niin kauhean onnellinen. Hypärillä tapahtui pieni moka omassa ohjausvalinnassa, kun tein pakkovalssin putkelle. Jäin kovin pahasti jälkeen ja minun liike veti Carmaa paljon, kääntäen sen samalla väärään päähän putkeen. Persjättö putkea edeltävälle hypylle olisi ollut meille toimivampi vaihtoehto, mutta tästä oppien. Hypäri tuntui hyvältä!
Evita ilahdutti myös kisapaikalla ollen iloinen pikkuruinen maskotti. Evi sai kisapaikalta uuden hienon lelun ja päivää aikaisemmin Ikeasta kaksi. Evi pääsi myös palkintopallille noutamaan hänen uusia juttuja.
Agilityradan nollavoitto sekä hyppyradan hylky:
Alma pieni sotakoira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti