Pahin kiire alkaa helpottamaan. Enää kuusi työpäivää, ja sitten me ollaan kymmenen viikon kesälomalla. Viimeisestä kesälomasta on 11 vuotta aikaa, joten tuntuu kyllä hyvältä. :) Päivät ovat olleet vielä aika kovin yhtä juoksua paikasta toiseen, mutta nyt on jo kerennyt ajattelemaan omiakin asioita.
Työpäivien jälkeen aika on mennyt useina päivinä kouluttaen, mutta jokaisella kerralla se on aina yhtä antoisaa. Yksi iso rutistus oli viime lauantaina, kun sain kouluttaa potentiaalisia koirakoita tukikoulutuksessa. Yksi iso rutistus on vielä ensi viikolla, kun järjestetään tukiepikset. Iso kiitos kaikille ennakkoilmottautuneille ja meidän ihanalle seuralle sekä treenikavereille, jotka mahdollistavat kaiken tämän:
Vaikka aikataulu on kiireinen, treenit ehtii aina mahduttamaan kalenteriin. Carma on käynyt kaksi kertaa toukokuun aikana Kuopiossa ja näistä treenipäivistä tulee pitkiä: suoraan työpäivän jälkeen Kurkimäkeen ja yöllä vasta takaisin. Ikinä ei kuitenkaa kaduta lähteä, sillä jokaisen treenikerran jälkeen on hyvä ja oppinut mieli. Me tarvittaisiin ehkä nyt ratatreeniä enemmän, mutta toukokuun Kuopion treeneissä ollaan yritetty pitää pätkät todella lyhyinä ja saada luottoa omaan tekemiseen. Pienet pätkät ovat tulleet muutenkin tarpeeseen, sillä Carma on löytänyt monen monta uutta treeniaihetta ja kotiläksylista on kasvanut.
Kotona Carma on keskittynyt erotteluiden vahvistamiseen, erottamaan erilaisia putkikäännöksiä sekä vahvistamaan vinohyppyjen imua. Treeneistä on jäänyt onnistunut mieli, mutta sopivasti on löytynyt myös virhekohtia:
Ivakin on päässyt treenaamaan. Paikallaolo on parantunut sen jälkeen, kun se opetettiin uudestaan, mutta vieläkään se ei ole täysin varma. Aluksi Iva opetettiin tulemaan jalkojen väliin, mutta se sai Ivan hyppimään paikallaan ja haukkumaan. Iva istui, mutta se ei missään vaiheessa rauhoittunut ja jalkaa siirtäessä lähti lopulta liikkeelle. Perinteisessä sivulletulossa se rauhoittuu ja paikallaolo onnisuu paremmin. Muuten treeneissä ollaan keskitytty erilaisiin putki-irtoamisiin ja nyt ollaan vihdoin päästy etenemään mutkaputkeen asti. Ivan kanssa jouduttiin kauan treenaamaan ihan suoraa putkea ja etenemään asteittain, sillä Ivalla oli vaikeuksia pysyä mutkissa pystyssä ja se kaatui helposti. Asteittainen eteneminen tuntui ainoalta järkevältä vaihtoehdolta ja nyt viimeiset kerrat ollaan vasta päästy treenaamaan tiukempaa mutkaputkea.
Ivan putket:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti