Agility- ja samalla muu vuosi päätettiin jo hetki sitten. Joulukuun alussa molemmat tytöt siirtyivät lepotauolle ja itsekin pidin vain muutamia satunnaisia koulutuksia yksäreiden ja yhden päiväkoulutuksen merkeissä. Lomalla tytöt pääsivät fyssarin käsittelyyn ja muuten keskityimme pitkiin vaihteliin lenkkeihin sekä jumppatuokioihin.
Vuosi 2018 oli pääsääntöisesti hyvin onnistunut ja saimme viettää sen lähes terveinä. Carman kanssa kisoista jäi käteen paljon ja lähinnä mieleen jäi oman pääkopan kehittyminen, lukuisat treenilistaan rustatut asia sekä 29 nollatulosta (15 x 1 sija, 10 x 2sija, 3 x 3 sija sekä kerran 6.sija EO-karsinnoissa). Teimme paljon ihania reissuja, saimme startata rankingin voiton myötä SM-kisojen viimeiseltä paikalta, saimme kuulua kolmannen kerran Suomen EO-edustusjoukkueeseen ja kisata Suomipaidassa Itävallassa...... MM-karsinnat jäivät meidän harmiksemme väliin, mutta en voi olla kuin kiitollinen, että saan vielä juosta Carman kanssa ja jatkaa meidän yhteistä matkaa.
Carman loppuvuoden harjoitukset ennen taukoa:
Iva sai elää täysin terveen vuoden ja olen siitä hyvin onnellinen. Iva kehittyi ihan uskomattoman isoilla harppauksilla vuoden aikana, sillä vielä keväällä me ei osattu tehdä kuin yksittäisiä hyppyjä, putkia ja puomi. Kehitys tuntuu valtavalta! Yksi minun parhaista päätöksistä oli liittyä Silvian kursseille: puomikurssilla kehityimme valtavasti ja sain paljon uutta tietoa niin suullisista käskyistä kuin muusta tavallisesta ohjaamisesta. Extreme foundations- kurssilla oma treeniajattelu sai päivitystä entisestään. Iva voitti molemmat kurssit, joiden ansiosta pääsemme taas tänä vuonna ilmaiseksi yhdelle uudelle kurssille. Iso kiitos tästä kaikille teille!
Iva pääsi myös kisaamaan loppuvuodesta 2018 ja starttasi yhteensä 9 starttia. Ensimmäisestä startista teimme nollavoiton, mutta tämän jälkeen meillä on mennyt enemmän ja vähemmän harjoitteluksi. Iva tikkaa, irtoaa väärille esteille ja haastaa todella minun osaamista. Olemme kuitenkin nauttineet jokaisesta yhteisestä radasta! Matka ei ole missään vaiheessa ollut helppo, eikä se varmasti tule olemaan sitä jatkossakaan.
Ivan loppuvuoden harjoituksia:
Olen onnellinen, että saamme tauon jälkeen treenata taas! Pienessä ajassa omaa harjoittelua tuli ihan kamalan kova ikävä. Olen myös löytänyt saliharjoittelun riemun ryhmäliikunnan lisänä ja näitä kaikkia minun polveni kestää tällä hetkellä hyvin. Toivon, että minun arkipäivieni sisältö saisi pysyä juuri tällaisina myös tulevan vuoden ajan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti