Pois mukavuusalueelta

Tänään treenattiin Mikkelissä. Tämän vuoden yhtenä tavoitteena on ehdottomasti löytää reitti pois mukavuusalueelta ja oppia käyttämään "inhokkiohjauksia". Tarkoitus on hioa kyseisiä ohjauksia kuntoon treeneissä ja siirtää ne sitten kisoihin - tietenkin tilanteen mukaan katsoen, aina silloin kun se on järkevää. Mutta ainakin yleensä (meidän tapauksessa) esimerkiksi persjätöt ovat valsseja nopeampia vaihtoehtoja.  Myös yksi ehdoton iso huutomerkki tulee tavoitelistalla kohtaan: "Liikkeen siedättäminen". Carmalle tulee aivan käsittämätön kiire mun perään, jos pääsen ohjauksissa yhtään edelle. Koiran rytmi muuttuu tällöin hätäiseksi ja yhtenä seurauksena rimat tulevat useasti alas. Tätähän on työstetty syksystä asti, mutta tätä jatketaan edelleen. :)

Tämän päivän listalla olivat: ihmisnuoli, persjätöt, hypylle lähetys, nopea liikkeellelähtö sekä kertauksena kontakti-putki erottelut.

Treeni pidettiin lyhyenä ja napakkana. Yhteensä koko reissuun tuhlautui aikaa reilu tunti, joten kun tähän laskee lämmittelyt + jäähdyttelyt ja "radan" rakentamisen, niin aikaa treeniin ei voinut kulua kauhean pitkään. Ja me siishän aina hölkätään hallille eikä käytetä autoa.

Treeni oli jotakuin tällainen:

Este nro 2: Ihmisnuoli ja heti perään persjättö: Onnistui hyvin, suhteellisen vähän työstetty. Carma lukee hyvin, mutta omaa ajoitusta parannettava -> aikaisemmin alta pois. Hallin pohjan tuntui taas Carmalle kovin liukkaalle, videolta näkee miten Carma sutii alastulolla.

Este nro: 3: Lähetys hypylle kaukaa. Treeneissä tuntui, että tein näin, mutta video osoitti jotain aivan muuta.  Jään hieman ihmettelemään ja ajaudun liian lähelle hyppyä. Liikkeellelähtö parantunut, mutta vielä rohkeammin liikkeelle. Alussa palkkailtiin lähetykseen lelulla.

Esteet 4-5: Persjättö onnistui hyvin näiden esteiden väliin ja tuntui varmalta. Hieman Carma hyppäsi 4. esteen vinoon linjaan, jolloin linja putkeen vinoutui.

Putki-kontakti erottelut onnistuivat hyvin. Tuntui, että Carmalla kesti mustassa putkessa ikuisuus ja lopuksi palkattiin pelkästä putkesta.

Video, kaikki toistot;

Silloin kun yhteistyö toimii

Olemme treenanneet Soilin treeneissä nyt kahdesti. Soili on ollut  kauan kisakaverimme, jo Reinan kisa-ajoilta asti, mutta vasta nyt tammikuussa päästiin ensimmäisen kerran hänen oppeihin. Soili on kokenut ja hyvä kouluttaja. Meidän ensimmäiset treenit meni ihan penkin alle, muistaakseni pääsimme kolme estettä kerrallaan läpi. Me lähdettiin liikkeelle ihan alkeista, koska omassa päässä takelteli pahasti. Jo tutustuessa rataan fiilis oli haparoiva, eikä silloin voi radalla odottaa mitään mahtisuoritusta. Carma oli tällä radalla kuin virveli, jonka heitän 20 metrin päähän ja kelaan takaisin. Tosin, tämä viimeinen oli positiivinen asia, koska tätähän me treenattiin koko syksy.

Nyt lauantaina pakkasten laskettua käytettiin tilaisuus hyväksi ja me suunnattiin treenaamaan. Soili piti kouluttajille treenit ja rata tuntui haastavalle, mutta kivalle. Ensivaikutelman synnyttivät välistävedot, linjaukset sekä leijeröinnit. Homma toimi hyvin,  ottaen huomioon että emme olleet tehneet pitkää rataa ihan hetkeen. Ehkä päättäväinen fiilis todella auttaa. Paukutettiin rata lopulta nollalla läpi, joka on meille suhteellisen harvinaista herkkua treeneissä. Näin on ehkä tapahtunut kahdesti aikaisemmin. Soili sanoi myös lopuksi, että joko Carma on kerännyt itselleen vielä lisää vauhtia tai minä olen oppinut juoksemaan. Tuo tuntui hyvälle, tahdon uskoa etenkin tuohon viimeiseen vaihtoehtoon.

Carma luki treeneissä ohjauta aivan todella hienosti ja toimi kuin ajatus. Leijeröinnit olivat meille treenin vaikein asia, vaikka oltiin ihan samanlaista kohtaa treenattu ennen taukoa Anniinan sekä Nooran kanssa. Muutama kerta jouduttiin helpottamaan ja muistuttelemaan, kunnes rupesi pelittämään. Välistävetoihin tarvitsen itse vielä rytmittämistreeniä, sillä Carma pääsee valumaan niissä aika pitkälle.

Mutta rasti seinään! Persjättöjen tekeminen tuntui oikeasti hyvälle. Ihme, jota en ihan heti uskonut tapahtuvan. Ehkä kova treeni tosiaan tuottaa tulosta.

Plussat:
- Asenne ja päättäväisyys
- Persjätöt
- Poispäinkäännös
- Oma juoksu (paitsi kasokaa, kun teemme koko radan läpi. Pieni hyytyminen tapahtuu... :D )

Listalla edelleen:
- Rytmitys välistävedoille
- Irtoamisen vahvistaminen edelleen

Miten meillä on vietetty pakkaspäiviä? Ja taitaa opittujen temppujen listalta löytyä pari uutta juttua näiden päivien myötä. :)

Muutamat omatoimitreenit

Kahdet lyhyet omatoimitreenit ollaan ehditty tekemään tauon jälkeen. Treenit ovat koostuneet pienistä palasista, ihan muutaman esteen pätkistä. Tällä hetkellä on hirveen kiva fiilis tehdä, mutta pakkanen pääsee vähän sotkemaan treenaamista kylmissä halleissa. Ei sillä, niin paljon mielummin otan nämä pakkaset ja kauniin ulkoilman kuin märän, loskan ja pimeän. :)

Ensimmäisissä omatoimitreeneissä oli teemana loppusuora ja "eteen"-käskyn vahvistaminen, toisissa treeneissä keppien avokulmat ja putkiansat Mikkelissä. Treenattiin Mikkelin hallissa pitkästä aikaa ja tuntui, että Carma varoi nurmea aika paljon. Palkkauksissa Carma suti sekä liukasteli ja muutenkaan liike ei tuntunut yhtä vapautuneelta.

 Aloitus avokulmassa on meille haastava ja tarjoaa kyllä kovan pähkinän purtavaksi. Etenkin kun ohjaus tapahtuu putken kautta, on Carman hallittavuus  kyseisen esteen jälkeen suhteellisen vaikeaa. Putkista tullaan ulos pää höyryten, innosta sekaisin. Kyseinen avokulmatreeni näytti aluksi paperilla helpolta, mutta putki osoitti suoraan 3-4 keppiväliin ja putken jälkeen Carman piti itse osata suoristaa sekä hakea oikea väli.

Ensimmäiset omatoimitreenit tauon jälkeen. Loppusuora ja "eteen"-käskyn vahvistus:

Keppien avokulma ohjaajan ohjatessa sisäpuolelta sekä putkihämy:

Talvitauolta treenaamaan

Jes, vihdoinkin! Tauolla ehdittiin lusia 1kk 2pv ja treenaamaan rupesi olemaan jo vähän ikävä. :)

Talvikausi aloitettiin perjantaina kevyillä treeneillä, kun treenattiin leijeröintiä ja "loppusuoraa". Putkeen irtoamiset sujui todella hyvin, mutta hyppysuoralla Carma kyseli aluksi aika paljon. Loppua kohden toistot paranivat hirmuisesti, mutta "eteen"-käskyä meidän on vahvistettava vielä paljon. Videopätkät löytyvät, mutta niiden vähäisyyden takia lisään ne muiden omatoimitreenien yhteyteen.

Lauantaina treenattiin Vähäniityn Sarin opeissa. Rata oli meille haastava; todella juostava sekä radalla vaadittiin paljon persjättöjä, jotka ovat hyvin kaukana omasta mukavuusalueestani. Ensimmäisellä kierroksella hiottiin 31 esteen rata pätkissä läpi, toisella kierroksella tehtiin kolmessa osassa pätkät läpi. Ensimmäisen kierroksen haasteiksi muodostui meille erityisesti vastakääntö esteelle 17 ja oma rytmitys esteille 10-12. Myös rytmitys putkeen (nro 29) oli minulle itselleni todella vaikea. Toisella kierroksella kaikki toistot olivat puhtaita ja hyviä. Carma oli niin super hieno. :)

Sarin rata:

Video Sarin treeneistä:

Tiistaina 7.1 Carmalla oli myös hoitopäivä, kun fysioterapeutti Silja Jokinen tuli tsekkaamaan paikat läpi tauon jälkeen. Rintarangasta löytyi kireyttä sekä oikeasta reidessä, mutta muuten kaikki olivat hyvällä mallillaan.

Ja vielä Evitan kuulumiset. Lääkemäärää on pienennetty nyt minimiin ja Evin vointi on loistava. :) Uloste tulee kiinteänä ja Evi on ihana pirteä oma itsensä.

Pienet hikitassut :)

Ensimmäinen koulutuskerta joululoman jälkeen: 

Tulevalle vuodelle

Vuosi vaihtui ja lumeton tammikuu etenee jo hyvää vauhtia. Huomenna on viimeinen lomapäivä ja kohta on aika kääntää auton keula kohti Joensuuta ja susirajaa. Haikeaa. Ensin on kuitenkin taas aika rustata paperille vanhaa ja tulevaa.

Vuosi 2013 oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut. Sitä voisi oikeastaan kuvata yhdellä sanalla. Loistava. Se oli loistava kaikin puolin, joten se asettaa tulevalle vuodelle jonkin sortin riman. Vuoden vaihtuminen "pelotti" aluksi, mutta miksi kaikki ei voisi jatkua yhtä hienona, vaikka yksi numero vain vaihtui eikä mikään muu muuttunut?

Vuosi 2013 oli meidän osalta hyvin tasapainoinen. Arki rullasi omalla painollaan. Olin todella onnellinen, koska perhe, ystävät ja kaikki tärkeä oli melkein koko ajan lähelläni, vaikka välillä välimatkaa oli se yli 200km. Kaikki uudet kaverit, opettavaiset treenit, kesä ja kaikki sen retket... Hienoja muistoja on todella suuri määrä. Koko vuoteen ei mahtunut oikeastaan yhtään maata mullistavaa tai kamalaa hetkeä. Meidän vuosi oli onnellinen ja iloinen.

Kovin suuria tavotteita en vuodelle 2013 asettanut. Carma oli kisannut tammikuussa 2013 vain jokusen startin, joten halusimme tulevalla vuodella kisakokemusta ja varmuutta tekemiseemme sekä ihan perus esteosaamisen parantamista. Saimme sitä, paljon. Voin olla tyytyväinen ja hymyillä. Me todella kehityimme monella osa-alueella, mutta paljon on asioita missä meidän tulee kehittyä lisää. Lista on loputon, mutta tulevalle vuodelle on aika kaivaa tärkeimmät.

Vuosi 2014 :

Mitä toivon eniten? Terveyttä. Se ei ole tavoite, mutta isoin toive, joka menee kaiken edelle.

Ensimmäinen ja tärkein asia tälle vuodelle on ehdottomasti Evita. Evitan ripulointi saatiin kuriin lääkkeiden avulla ja paino lähti joulukuun lopussa hyvin nousuun. Tällä hetkellä tilanne on hyvä, mutta se ei ole ollut koko joulukuun ajan näin. Nyt Evita on taas koko ajan leikkisä, iloinen itsensä, joka pursuaa elämäniloa. Toivon, että tämäkin vuosi tulee olemaan Evitan osalta yhtä hyvä kuin edellinen, ellei loppuvuoden takapakkia lasketa. Pelko on takaraivossa, "mitä jos" ? Mitä jos taas sama alkaa uuden antibioottikuurin loputtua? Ei pidä pelätä, Evita voi nyt hyvin ja siitä täytyy nauttia. Evita on minulle paras asia tässä elämässä, joten silti pakosti pelottaa. Elämä ilman Evitaa ei tunnu elämältä.

-----------------------------------------

- Carman treenit:

Minun piti laatia meille oikeasti joku järjellinen suunnitelma joulun aikana, mutta sattuneesta syystä ajatukset olivat välillä muualla kuin treeneissä. Suurimpana tavoitteena on ylläpitää hyvä treenimotivaatio ja fiilis, ilo treenaamiseen. Tässä muutama asia mihin toivon ennen kaikkea luottoa ja uskoa omalta kohdalta.


x Esteosaamisen vahvistaminen yleisesti
x Liikkeen siedättäminen 

x Pois mukavuusalueelta 
"Inhokkiohjausten" käyttöönotto aina kun tilanne sallii sen järkeväksi. Näihin ovat luettavissa mm. persjätöt.

x Keppien avokulmat
Etenkin suorasta putkesta lähettäminen 90 asteen avokulmaan on meille kirosana. Jos en ehdi ohjaukseen mukaan, Carma voidaan löytää vaikka viidennestä keppivälistä. Vaativat ehdottomasti toistoja ja treeniä. Muutenkin aloituksien hiominen yleisesti. Itsenäisyyttä näihin(kin).

x Irtoaminen 
Viime syksynä päästiin hyvään vauhtiin tämän asian kanssa, mutta vaatii edelleen jatkuvaa vahvistamista.

x Loppusuorat
Oma liike!!

x Nopeat, itsenäiset kontaktit
Projekti jo viime vuodelta, edelleen välillä epävarmat, etenkin kisatilanteissa.

x Pimeät putkikulmat

x  Putkihämyt

 -----------------------------------------

-Kisat:

x Oma liike:
Ehdottomasti tämän vuoden kehitettävänä asiana on oman liikkeen ja rytmityksen löytäminen kisoissa. Uskalluksen löytäminen omaan ohjaamiseen, jalkojen oikeanlainen työskentely sekä riskinoton tahtoisin tulevan vuoden aikana löytyvän omasta ohjaamisestani, olivatpahan tulokset mitä hyvänsä.

x Tekniikoiden monipuolinen käyttö:
Esim. syli -ja poispäinkäännökset ovat hunajaa korvilleni, mutta tahtoisin päästä pois mukavuusalueeltani kehittääkseni itseäni. Saksalaiset ja persjätöt ovat 90 asteen avokulman lisäksi kirosana itselleni ja välttelen niitä kaikin mahdollisin keinoin.

x Putki-kontakti erottelut:
Saatiin nämä viime vuoden aikana treeneissä hyvään kuntoon ja löysin luottamuksen koiraan. Kisatilanteissa näihin törmättiin valitettavasti hyvin harvoin, joten tahtoisin päästä testailemaan näitä radoille.

x Arvokisat:
Tarkoituksena olisi osallistua Carman kanssa kesäkuussa SM-kisoihin sekä MM-karsintoihin, mutta toivotaan, että molemmat olisimme terveinä ja kunnossa. :) Isojen kisojen fiilis on jotain niin upeaa, että olisi hienoa päästä taas kokemaan se uudelleen.

----------------------------------------- 

Eiköhän tässä ole taas sitä tekemistä, vaikka listalta löytyy vain "muutama" juttu. Muutama juttu ehkä joillekkin, mutta iso kasa meille vaikeita juttuja. Mitään aikarajoja tai suurempia tavotteita en kuitenkaan halua meille asettaa. Julkisesti nämä kuitenkin täytyy johonkin kirjoittaa, että saan itseeni liikettä. :D  Pääasia kuitenkin on, että koko porukka pysyisi terveinä ja saisimme harrastaa hyvällä fiiliksellä ja nauttia tästä kaikesta, arjesta ja harrastamisesta. Aika ja Evita on opettanut, että ei pidä suunnitella liikaa vaan täytyy elää hetkessä ja arvostaa sitä mitä tällä hetkellä on.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja onnellisia hetkiä arkeen ja treenikentille! :)