Kohtalon Ivaa?

Kauan sitten oli Outin kanssa puhetta, että meille voisi joskus muuttaa Halon pentu. En koskaan ollut kovin tosissani, koska niin monen asian pitäisi osua yhtä aikaa kohdilleen ja tuuriakin matkaan tarvittaisiin. Lopulta kuitenkin Halolle löytyi kiva uros, Halo astutettiin onnistuneesti ja pentuja syntyi.

Sain seurata pentujen elämää lähempää kuin koskaan aikaisemmin. Sain nähdä pentujen syntymän ja vietin siellä seitsemän viikon aikana enemmän aikaa kuin olisi ollut resursseja.

Viikkojen aikana kaikista pennuista ehti muodostumaan tärkeitä. Yritin pitää järjen päässä loppuun asti, mutta lopulta sydän vei. Pieni musta tyttö näytti ja tuntui ihan minun pennulta. 3 viikon iässä se kiipesi väkisin syliin, viikon päästä se toisti saman ja 5 viikon iässä se leikki pennuista ensimmäisenä minun kanssa. 6 viikon iässä se juoksi suoraan meidän luokse ja pussaili sekä minun että Rikun naaman.

Tämä pieni tyttö sai nimekseen Iva. Sen elämäniloisuus teki vaikutuksen. Pienuudestaa huolimatta, se taklaili sisaruksiaan päättäväisesti, vaikka muut eivät edes huojuneet. Vahvatahtoinen pentu, jonka häntä sojottaa yhtä pystyssä kuin Evin sekä Carman.

Yhteinen matka isosiskojen kanssa voi vihdoin alkaa. :)