Viime lauantaina kisattiin Pohjois-Karjalan piirinmestaruuksista meidän kotihallissa. Me lähdettiin tekemään ainoastaan hyviä kontakteja ja olin monta viikkoa tehnyt ajatustyötä oman pääni kanssa, että lähdetään pois radalta, jos Carma ennakoi vapautuskäskyä. Me päätettiin ja me tehtiin hyvät kontaktit! Huokauksen helpotus. :) Carman kanssa on kyllä ollut paljon opeteltavaa aivan kaikessa. Valmistautuessakin starttiin mun täytyy olla todella tyyni sekä rauhallinen etten nostaisi Carman kierroksia yhtään liian korkealle. Kaikki jotka ovat nähneet Evin ja Reinankin, tietävät, että niiden kanssa täytyi menetellä taas ihan toisin.. :)
Anne Viitasen radat olivat haastavia putkiansoineen, mutta olisivat olleet aivan tehtävissä. Molemmilla radoilla me kosahdettiin keppien vieressä olevaan putkiansaan, mutta muuten radat rullasivat melkein kohtalaisesti. Agilityradalla itse sössin keppilähetyksen, kun rynnin JÄLLEEN keppien viereen "bloggaamaan" putkea. Ollaan monta kertaa todettu, että Carman on parempi antaa itsenäisesti työskennellä ja hakea kepit yksin.. Milloinhan tää vihdoin iskostuisi mun päähän? :D
Agilityrata:
Tänään me lähdetään pitkästä aikaan kotiin Mikkeliin ja jälleen on tulossa yksi aivan ihana viikonloppu. Tiedossa on kaverien näkemistä ja ystävien tuparit, lauantain koulutuspäivä KooKoolla ja illanviettoa perheen parissa. Ja jossain vaiheessa yritetään mekin Carman kanssa keretä pyörähtämään kentällä. Sunnuntaina olisi myös ollut Mikkelissä kisat, mutta päätettiin jättää ne väliin. Kuuntelin kerrankin omaa oloani ja kaiken kiireen keskellä tämä tuntui tällä kertaa paremmalle ratkaisulle. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti