Kesän viimeiset kisat

On syyskuun toinen päivä ja sataa vettä. Vihdoin minunkin on myönnettävä, että syksy on tullut. Kesäihmisenä se tekee kyllä tiukkaa. Ja ainiin, tänään me muutetaan takaisin Joensuuhun.

Lauantaina kisattiin Laukaassa. Andreas Virtanen oli laatinut ihan todella kivat radat, haastavat ja pienet estevälit olivat päivän sana.  Ensimmäisellä radalla tavoite toteutui, puomilla pidin Carmaa kontaktilla pitkään ja A:lta vapautuin nopeasti. Puomilla otin vähän sivuetäisyyttä eikä Carma juossut päähän asti vaan otti kontaktin sivusta. Tämä harmitti hetken, mutta tiedän, että tätä täytyy treenata. Kuitenkin, rata tuntui pitkästä aikaa muuten hyvältä ja tuntui, että tehtiin rataa yhdessä.  Pitäisi kuitenkin nyt saada oma ohjaus siihen kuntoon, että Carma ei pääsisi kaarrattamaan noin paljon. Tältä radalla nolla ja sijoitus oli toinen. Jäätiin voittajalle 0,19 sekuntia.

Nolla, sijoitus 2.

Toisesta agilityradasta jäi oikeasti huono fiilis. Carma lähti A:lta ennenkuin kerkesin sanomaan vapautuskäskyä edes loppuun asti ja oli jo seuraavalla esteellä kun tajusin tämän. Jatkettiin puomille asti mistä tuli röyhkeästi läpi. Otettiin puomi uudestaan, joka oli nyt sellainen kuin se on aina ennenkin ollut. Kehuin. Radan paras fiilis jäi uusitusta puomista. Hähää, pääsimpäs näpäyttämään. Toisaalta voin katsoa vähän myös itse peiliin. Olen koko kesän tehnyt paljon nopeita vapautuksia kisoissa, nyt se rupeaa näkymään. Ollaan nähty kontakteilla niin paljon vaivaa, että ei kyllä anneta pakan hajota nyt. Seuraaviin kisoihin meidän tavoite on selvä eikä sitä tarvitse paljoa miettiä. 

Hyppyrata juostiin viimeisenä. Se oli erilainen, haastava, mutta oikeasti todella kiva. Nollia tuli vain kaksi ja me ei kuuluttu tähän porukkaan. Carma teki hienoa nollaa aivan radan loppuun asti, kunnes tuli yhden hypyn ohi, aivan suorasta linjasta. Jätin itse koiran selän taakse, katsekontakti hävisi ja kuulin kun yleisö kohahti. Voisi luulla, että harmitti, mutta ei. Carma oli upea ja tuntui oikealta juosta yhdessä. Pitää olla onnellinen, että pakka pysyi haastavasta radasta huolimatta noinkin pitkään kasassa. Ja vaikka radan lopussa tippui pitkästä aikaa yksi rimakin niin fiilis oli silti onnellinen. Tulostasosta kertoo ehkä vähän myös se, että tuloksemme oli 10vp ja sijoituimme silti kolmansiksi.

Hyppyrata, 10 vp

Laukaan reissu oli kyllä kiva ja opettavainen. Oli ihanaa nähdä kaikkia kisakamuja, joita ei ehkä "pohjoisen" kisoissa niin usein nää. Ja nyt taas saatiin vahvistusta sille, mitä täytyy treenata. Tavoite on saada itsenäiset kontaktit ja kepit kuntoon. Katsotaan miltä homma näyttää vuoden lopussa.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!