Onnistumisen tunteita

Sanotaan, että ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Saattaa olla, että syön sanani jo seuraavissa treeneissä, mutta kahdet viimeiset treenit ovat olleet suorastaan älyttömiä hyvän mielen treenejä. Meidän projekti on todella ottanut pari harppausta eteenpäin ja minun tekisi mieli tuulettaa.

Kahdet treenit ja molemmissa leijeröintien onnistumisprosentti on ollut täysi 100 eikä yhtäkään rimaa ole tipahtanut. Myös perjantaina treeneissä minulle huomautettiin, että Carman focus on esteisiin, ei minuun. Joten jotain positiivista on täytynyt tapahtua.

Onnistumisien vastapainoksi maanantain ryhmätreeneissä välistävedot osoittautuivat meille äärettömän hankaliksi. Tätä jauhettiin. Ja jauhettiin vähän lisää, saamatta kuitenkaan onnistuneita toistoja. Oma liike olisi saanut olla todella paljon parempaa ja luotto koiran tekemiseen kovempi. Onhan se sanomattakin selvää, että jos jää kuin täi tervaan, ei lopputulos voi olla kovin hyvä. Tollo minä.

Maanantain ryhmätreenit:

Perjantaina treenattiin sitten Nooran ja Anniinan kanssa. Treeni toteutettiin samalla pohjalla kuin minkä itse koulutin omalle ryhmälle tiistaina. Viskileikkauksia pitäisi muistaa tulevaisuudessa muistutella useammin, jotta saataisiin niihinkin tietynlainen varmuus ja luottamus. Ja oma ajoitus on vielä hetkittäin kadoksissa. Kiitos tytöille hyvistä vinkeistä ja huikeesta seurasta! Tätä ehdottomasti lisää. :)

Perjantain treenien teemat:
-  Viskileikkaus
- Takaaleikkaus
- Leijeröinnit

Perjantain treenit: 

Perjantain treenien ratapiirrustus, ilman kahta viimeistä hyppyä: