Rata oli juostava. Piti ihan oikeasti pistää töppästä toisen eteen, että kerkesi takaakiertoihin ja ettei koira tullut suoraan syliin täydestä vauhdista. Tämä sopi meille erittäin hyvin, mun on pakko oppia juoksemaan tuon koiran kanssa kunnolla, eikä ohjata vain kiltisti. Persjätöt onnistui ihan super hyvin, niistä jäi hyvä mieli. :) Mun pitäisi vihdoin luottaa koiraan sekä itseeni ja ruveta käyttämään näitä kisaradoilla enemmän. Tämä on ehdottomasti yksi ensi vuoden ykköstavoitteista oman ohjauksen suhteen.
Pimeät putkikulmat onnistuivat myös hyvin ja tässäkin asiassa mun täytyisi luottaa koiraa kisatilanteessa enemmän. Ollaan saatu nyt niin paljon hyviä onnistumisia näissäkin. Mutta sitten... loppupätkän leijeröinti ei meinannut onnistua, ei sitten millään. Heidi heilutteli palloa hypyn takana ja yritettiin saada Carman fokus eteenpäin. Mutta ei, Carma vaan tuijottu koko ajan mua ja tuli hypyn ja putken välistä mun luokse. Pari kertaa saatiin onnistuneet toistot ja jätettiin homma hautumaan. Tätä me treenataan ehdottomasti seuraavan kerran omatoimitreeneissä hyppytreenin lisäksi (huomenna). :) Tilanne oli jokseenkin huvittava ja koominen. Harvoin näkee koiraa, joka tykkää ohjaajastaan enemmän kuin palkasta. Tässä tuli taas kyllä meidän isoin ongelma kiteytettyä, Carma on vielä ihan liikaa mun liikkeessä kiinni.
Pahoittelut videon huonoa laatua, en tajua miten se veti itsensä noin rakeiseksi.
Kohta ollaan oltu tasan 3 viikkoa putkeen käymättä kotona perheen luona. Vielä viikko pitäisi jaksaa, mutta koti ikävä rupeaa olemaan aika iso. Ikinä ei olla oltu perheestä erossa yli kuukautta, mutta ehkä tämä tekee loppujen lopuksi vain hyvää. :)
Pieni rakas:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti