Joulupyhät tulivat ja menivät. Oli ihanaa rauhoittua ajan kanssa, levätä ja syödä kunnolla. Maha repeää ja sanoo poks, mutta nyt on aika laittaa taas itsensä ruotuun. :) Joulu on niiin parasta aikaa mitä tiedän, se kaikki tunnelma ja ystävien sekä sukulaisten läheisyys.
Me vietettiin meidän aatto kotona sekä Emolassa sukulaisten parissa. Meidän jouluperinteet ovat olleet 20-vuotisen elämäni aikana aina samat: aamulla joulupuuro ja oleilua kotona, päivällä haudoille ja sitten menemme viettämään joulua Emolaan sukulaistemme kanssa, jossa mm. availemme lahjoja sekä syömme kunnolla.
8.12 tosiaan kisasimme vuoden viimeiset kisamme Kuopion Kurkimäessä ACE:lla. 8.12 aloitettiin myös joulutaukomme ja olemme olleet nyt tauolla treeneistä kohta kaksi viikkoa. Ollaan lenkkeilty paljon sekä ylläpidetty muilla keinoin kuntoamme. Katsotaan milloin päästään taas takaisin hallille, mutta suunnitelmissa olisi aloittaa treenit 10.1.
ACEn kisoista käteen jäi 5vp, 0 sijalla 3 sekä hyl. Minun oli todella vaikea kasata itseäni kisavireeseen ja meno oli ihan puolitehoista. Olin jatkuvasti myöhässä ja kaikilla kolmella radalla Carma juoksi minua päin loppusuorilla kun en kerennyt ohjauksista tarpeeksi nopeasti alta pois. Carma toimi hienosti, mutta itselleni jäi todella huono mieli omasta ohjaamisesta ja myöhästelystä.
Nollarata ei ollut kamalan hyvä. Neljännellä esteellä Carma kaarratti liioittelematta ainakin 8 metriä ja loppusuoralla juoksi suoraan jaloilleni. Molemmat virheet johtuivat puhtaasti siitä, että olin todella myöhässä enkä kertonut Carmalle ollenkaan minne ollaan menossa. Nollia tuli paljon, 12 kappaletta, joten 3 sijaan pitäisi kai olla ihan tyytyväinen. Kärkeen Carma taisi jäädä tosi reilun sekunin.
Video:
Omasta tauosta huolimatta ei olla agilitya kuitenkaan kokonaan unohdettu. Oman tiistain treeniryhmä jäi joulupyhien ajaksi pienelle "talvitauolle", koska vietämme joulun Mikkelissä, mutta vielä suuremmalla innolla aloitetaan taas tammikuussa. :) Mikkelissä koulutin yhden päivän tällä viikolla. Kaikki olivat niin kovin taitavia ja suoriutuivat niin hienosti. Tämän takia tätä jaksaa tehdä. :)
Joensuussa:
Ja Mikkelissä. Vaikka halli on paljon pienempi kuin Joensuussa, mutta hyvin siellä pystyy silti kuviot toteuttamaan. :)
Tällä viikolla treenattiin kahdesti, maanantaina sekä keskiviikkona. Maanantaina treenattiin leijeröintejä ja keskiviikkona ihan lyhyet keppi -ja kontaktitreenit. Treeniseurana toimivat Anniina ja Adya, joille kuuluu ehdoton kiitos tästä koko syksystä. :) Keskiviikon treenit olivat viimeiset tälle vuodelle ja seuraavan kerran treenataan joskus tammikuussa. Huomenna ACEn kisoista alkaa meidän vähintään kuukauden mittainen talvitauko. Haikeaa. Mutta tauko tekee meille molemmille kyllä vain hyvää. :) Katsotaan millä vireellä lähdetään tekemään hommia tauon jälkeen, tällä hetkellä pää sihisee kivoja ideoita, mutta mulla on taukojen jälkeen itseni kanssa pieniä käynnistysvaikeuksia.
Maanantai:
Teemana yllättäen leijeröinnit. Koulutin radan omalle ryhmälleni jokunen aika sitten ja tahdoin päästä testaamaan vielä muutamat kohdat itse uudelleen. Kolmantena esteenä toimineet kepit vaihdettiin suosiolla putkeen, koska tiedettiin Anniinan kanssa, että keskiviikkona treenattiin keppien avokulmaa. Omassa rytmityksessä oli isoja vaikeuksia esteillä 4-7 ja keinun poikittaminen harmitti.
Muuten treeneistä jäi hyvä fiilis, nämä treenit toimivat pienenä testinä opitulle. Carma teki vaikeat leijeröintikohdat oikein nätisti. Tähän oli ilo lopettaa kamppailu irtoamista vastaan tälle vuodelle.
Keskiviikko:
Teemana: 90 asteen keppien avokulma täydestä vauhdista, kahden putken kautta. Onnistui ihan kivasti, mutta muutamat pienet virheet onnistuttiin tekemään. Piti testata ennen taukoa millä mallilla nämä ovat ja päästiin toteamaan, että sekä Carman että Adyan avokulmat tarvitsevat paljon vahvistamista tulevaisuudessa.
Toinen teema: Pari toistoa puomille ja pari keinulle. Kokeilin hämäyskäskyjä vapautuksessa pitkästä aikaa, jotka Carma kesti yllättävän hyvin eikä nykinyt kertaakaan. Treenin kellotetut ajat ovat viitteellisiä, koska ovat kellotettu hidastuksien avulla käsiajalla. Carman keppisuoritukset vaihtelivat 2:65-2:80s välillä, puomin ajat pyörivät 2:19-2:20s hujakoilla ja keinu oli 1:77-1:84 s. Puomi tuntui hitaammalle kuin yleensä, parhaimmat kellotetut ajat puomilla ovat olleet alle 2 sekuntia. Mä olen ollut erittäin lahjakas välttelemään kelloa, ahdistun aina kun se otetaan esille. Suosittelen kuitenkin kellottamista kaikille, julmaa mutta silmiä avaavaa ja erittäin kehittävää. Kello ei valehtele. :) Lupaan kyllä yrittää edistyä tässäkin asiassa ja kantaa kelloa mukana useammin. Ja nyt vähän tietää mistä lähdetään liikkeelle, kun treenikentille palataan.
Nuo sanat loistavat tällä hetkellä minun jääkaapin ovessa, kortin muodossa. Minun ja Carman toinen kouluttaja sekä samalla omassa koulutusryhmässäni reilun vuoden treenannut ihminen muutti viime viikolla kauas pois Joensuusta. Katja oli yksi parhaista kouluttajista kautta aikojen mitä minulla on lähes kymmenen vuoden aikana ollut, mutta onneksi meille jää toinen loistava kouluttaja jäljelle. Sain Katjalta tuon ihanan kortin, jossa luki nuo otsikon sanat. Kortti on siksi juuri jääkaapin ovessa, jotta varmasti näen nuo sanat päivittäin. Nuo sanat täytyy muistaa jokaisessa arkielämän tilanteissa. Ehkä se auttaa tsemppaamaan heikoimmissakin hetkissä. :) Meillä tulee Katjaa kyllä ikävä.
Viime viikolla treenattiin omatoimitreeneissä kahdesti, joista videot on julkaisematta. Ensimmäisenä päivänä treenattiin leijeröintejä sekä poispäinkäännöksiä, toisella lyhyet välistäveto -ja kontaktitreenit.
Leijeröintejä ja poispäinkäännöksiä:
Treeni oli meille todella haastava, mutta jäi silti niin hyvä maku suuhun. Nostatti fiilistä, että Carma ihan oikeasti lähtee leijeröinteihin eikä kysele enää niin paljon minulta minne täytyy mennä. Ainoastaan puomin leijeröinti tuotti aika paljon harmaita hiuksia, koska Carma ei meinannut kunnolla lähteä kauempaan putkeen ja jouduin auttamaan siinä enemmän kuin mitä olisin halunnut. Ensimmäisen kerran otettiin leijeröintitreeneihin mukaan jotain tekniikkapätkää ja näissä treeneissä ne olivat poispäinkäännökset. :) Niissä onnistumisprosentti oli täysi kymppi.
Välistävedot sekä kontaktit:
Treenattiin sama välistävetotreeni, joka oli jokunen aika sitten Heidin treeneissä. En tiedä tehtiinkö jotain nyt väärin vai rakennettiinko pätkä eri esteväleillä, mutta Heidin treeneissä ei saatu kuviota toimimaan, ei sitten millään. Näissä treeneissä tuli muutama virhe viimeisellä hypyllä, mutta muuten Carma työskenteli oikein hyvin. Omassa rytmittämisessä on vielä paljon puutteita, kun jalat tahtovat mennä niin paljon kovempaa kuin aivot. Samassa treenissä tehtiin myös muutama toisto keppien avokulmaan ja ne tarvitsevat vielä todella paljon lisää harjoittelua. Imu saisi olla paljon vahvempi sekä haku oikeaan väliin paljon varmempi. Tästä otetaan ehdottomasti toinen projekti seuraavalle vuodelle. :)
Plussat:
- Hyvät, nopeat kontaktit
- Itsenäiset kepit
- Välistävedot huomattavasti paremmat kuin viimeksi
- Yhtään rimaa ei tullut kummassakaan treenissä alas! :)
Hiottavaa:
- Oma rytmittäminen, ajoitus
- Avokulman vahvistaminen
Huomenna sitten treenataan meidän tämän vuoden viimeiset treenit ja sunnutaina 8.12 kisataan meidän tämän vuoden viimeiset kisat. Haikeaa jäädä totaalitauolle, mutta se tekee meille molemmille pelkästään hyvää. :)
Eilen aamusta Carma pääsi taas fysioterapeutti Silja Jokisen käsittelyyn. Osteopaatin käsittelystä oli kulunut viisi viikkoa ja jännittyneenä sai odottaa, että näkyikö vielä hoidon tuloksia.
Carma oli paljon paremmassa kunnossa kuin aikasemmin. Jo yksi osteopaatin käsittely sai kyllä ihmeitä aikaan ja ollaan todella kiitollisia, että meille tarjottiin mahdollisuus päästä Joensuussa Jerryn hoitoihin mukaan. Ehdottomasti jatketaan tällä tiellä. :) Jumeja tietenkin oli, mutta paljon vähemmän kuin aikasemmin. Huomioitavat kohdat olivat rintarangan kireys oikealta puolelta, kiinnityskohta t.10. Sekä vasemman takajalan reiden takaosa, sisäosan kiinnityskohta. Carman takaosa on ollut todella hyvässä kunnossa ja kireydet ovat keskittyneet yleensä rintarankaan sekä etuosaan. Silja sanoi, että takajalka on hieman jumissa, joka on voinut ottaa tärähdystä esimerkiksi leikkiessä tai juoksulenkeillä.
Hoidosta jäi helpottunut fiilis. :) Carman kanssa on nyt kuukauden verran treenattu säännöllisesti ja suhteellisen paljon, joten oli hienoa kuulla, että kaikki on hyvin. Kohta me jäädään kuukauden talvitauolle treeneistä ja katsotaan sen jälkeen mikä on tilanne. :)
Entä mikä on Evitan vointi nyt?
Evitalle vaihdettiin tällä viikolla lääkkeet ja tilanne on nyt paljon parempi. Viimeisempien päivien ajan Evitan uloste on ollut melko normaalia, huomattavasti kiinteämpää nyt kun lääkkeet vaihdettiin. Evita on myös päässyt palaamaan normaaliin ruokarytmiin ja on kuulema taas todella pirteä ja iloinen oma itsensä. :) Ihanaa nähdä pieni Evi ensi viikolla, meillä on niin älyttömän kova ikävä.
Ajoin maanantaina Mikkelistä Joensuuhun hirveellä hingulla, sillä Heidi oli laatinut meille niin kivat treenit! Ratapiirrustusta katsellessa mahanpohjaa kutitti, niin monta meille kivaa kohtaa mitkä oli pakko päästä treenaamaan! Olisihan se nyt ollut ikävää, jos Opeli olisi jättänyt tienposkeen ja olisi hyvät treenit menneet sivu suun. Päivä oli pitkä ja kotona olin vasta 22.00 jälkeen, jonka jälkeen pääsin purkamaan suuren määrän matkatavaroita. Ja lopputuloksena: Seuraavana aamuna nukuin sitten reilusti pommiin ja heräsin kun kaverini soitti "Iitu, missä sä oot? Tovi ollaan tässä risteyksessä jo odoteltu." Mutta, kyllä ainakin treenit kannatti! :)
Ratapiirrustus, Heidi Hirvesoja-Korkee:
Kaikenkaikkiaan todella opettavaiset ja meille hyödylliset treenit. Tässä kuitenkin meidän risut ja ruusut:
Plussaa:
- Itsenäinen, hyvä puomi
- Avokulman haku kepeille melkein suorasta putkesta
- Fokus oli hyvin esteissä ja irtosi hienosti
- Poispäinkäännös puomin jälkeen 5. putkelle
Miinusta:
- Juoksu tuntui puuroiselta
- Varmistelin aivan turhaa ensimmäisillä toistoilla kepeille vienneissä, jolloin Carma ei päässyt hakemaan keppejä suorassa linjassa
- Oma ohjaus niistolle (este 3) epäselvä
- Omat linjat esteille 11-13, valsseissa liikeen säilyvyys
Mistähän sitä alottaisi, päivät ovat menneet ohi ihan silmissä.
Noin 1,5 viikkoa sitten keskiviikkona soitin isälleni Joensuusta, että Evi tuntuu todella apealle ja oudolle. Vuorokausi tämän puhelun jälkeen, Eviltä katosi ruokahalu, joka yleensä on todella hyvä ja perjantaina Evi ripuloi ulos ensimmäisen kerran. Lauantaihin asti Evi ripuloi vain ulos lenkkien aikana ja pystyi sisällä pidättämään, mutta ruoka ei maistunut missää vaiheessa torstain jälkeen.
Lauantaina Evita okseni ensimmäisen kerran aamulenkillä ja pidättäminen tuntui vaikealta. Yritin keittää Eville riisiä ja kanaa rauhoittamaan vatsaa ja juottaa piimää. Mikään ei tuntunut maistuvan, mutta onneksi sentään juomahalu pysyi normaalina ja vesi maistui. Koko tämän ajan Evi oli niin urhea pieni ja yritti olla pirteä, leikki ja yritti olla kaikessa mukana.. Meillä on aina kaikki vatsavaivat menneet ohi Canicur-kuurilla ja toivoin näin käyvän tälläkin kertaan, mutta tilanne jatkui edelleen sunnuntaina, vaikka Evita oli saanut ohjeiden mukaisen annostuksen parin päivän ajan.
Pieni Evi lähti Rikun mukana sunnuntaina Mikkeliin mun vanhempieni luokse, jotta pääsi heti alkuviikosta meidän "omalle" eläinlääkärille. Evi otettiin heti vastaan, kun Eeva kuuli tilanteesta. Jälleen kerran iso kiitos koko ihanalle henkilökunnalle, olette ihania kun olette olleet aina tukena ja tsemppaamassa, jos jotain on käynyt. <3 Evitalle tehtiin kaikki tutkimukset ja testit, kohtutulehdus yms. saatiin luojan kiitos suljettua pois sekä kaikki arvotkin olivat kunnossa, paitsi haima-arvo sekä tulehdusarvot hieman korkealla.. Mikään ei kuitenkaan onneksi viittaa haimatulehdukseen, mutta arvoja seurataan. Evita oli myös tämän 1,5 viikon aikana laihtunut todella paljon pieneen kokoonsa nähden. Eeva kertoi, että pitkään kestänyttä ripulia on ollut nyt liikkeellä todella paljon, mutta esim. Carmassa ei ole ollut mitään oireita tartunnasta.
Mikä meidän tilanne on nyt?
Evitalle määrättiin kasa lääkkeitä ja ruokahalu on jälleen palannut. Tällä hetkellä Evi on myös pirteä oma itsensä. Yrittää saada meitä kovin leikkimään, on ahne ja yrittää olla kaikissa touhuissa mukana. Oksentelut on jääneet pois ja pystyy nyt pidättämään, mutta edelleen uloste on ulkona löysää eikä olla päästy palaamaan tämän takia normaaliin ruokintaan. Pahin on toivottavasti ohi, mutta huolestuttaa silti todella paljon, koska ripulointi ei ole kokonaan loppunut vielkään. Lääkekuuri on toki vielä kesken, joten täytyy vain toivoa, että tämä menee ohi sen aikana. Joka tapauksessa, vaikka tämä loppuisi, Evin painon nousua sekä arvojen normaalisoitumista tullaan seuraamaan
Evita ei lähde meidän mukana vielä huomenna takaisin Joensuuhun, vaan menemme Carman kanssa kahdestaan. Meillä on niin hektinen ja menevä elämänrytmi, joten on parempi, että Evi saa parantua kunnolla kotona Mikkelissä missä koko ajan joku on seurana eikä Eviä tarvitse jättää yksin. Joensuussa on kotona niin kovin hiljaista ilman ihanaa pientä Eviä, mutta kaikkein tärkeintä on, että Evi tulee kuntoon. Me ei voida kun toivoa, että kaikki menee parhain päin. Ja onneksi kohta on joulukuu ja ollaan melkein koko kuukausi Mikkelissä.
Evita tänään <3 :
"Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Ja jos joskus syliin mustan maan
Mä sua joudun kantamaan
Niin minä sinua vaan"
Sanotaan, että ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Saattaa olla, että syön sanani jo seuraavissa treeneissä, mutta kahdet viimeiset treenit ovat olleet suorastaan älyttömiä hyvän mielen treenejä. Meidän projekti on todella ottanut pari harppausta eteenpäin ja minun tekisi mieli tuulettaa.
Kahdet treenit ja molemmissa leijeröintien onnistumisprosentti on ollut täysi 100 eikä yhtäkään rimaa ole tipahtanut. Myös perjantaina treeneissä minulle huomautettiin, että Carman focus on esteisiin, ei minuun. Joten jotain positiivista on täytynyt tapahtua.
Onnistumisien vastapainoksi maanantain ryhmätreeneissä välistävedot osoittautuivat meille äärettömän hankaliksi. Tätä jauhettiin. Ja jauhettiin vähän lisää, saamatta kuitenkaan onnistuneita toistoja. Oma liike olisi saanut olla todella paljon parempaa ja luotto koiran tekemiseen kovempi. Onhan se sanomattakin selvää, että jos jää kuin täi tervaan, ei lopputulos voi olla kovin hyvä. Tollo minä.
Maanantain ryhmätreenit:
Perjantaina treenattiin sitten Nooran ja Anniinan kanssa. Treeni
toteutettiin samalla pohjalla kuin minkä itse koulutin omalle ryhmälle
tiistaina. Viskileikkauksia pitäisi muistaa tulevaisuudessa muistutella useammin, jotta saataisiin niihinkin tietynlainen varmuus ja luottamus. Ja oma ajoitus on vielä hetkittäin kadoksissa. Kiitos tytöille hyvistä vinkeistä ja huikeesta seurasta! Tätä
ehdottomasti lisää. :)
Viime torstaina Rikun mukana Mikkelistä saapui meidän lauman kolmas jäsen, kun Reina tuli viikonlopuksi vanhemmiltani käymään Joensuuhun. :) Oli niin ihanaa saada koko lauma taas kasaan. Nyt oli kaikki tämän perheen pienet tassut pienen hetken aikaa yhdessä koossa.
Viikonloppu otettiin ihan rauhallisesti ja lepäiltiin sunnuntain kisoihin asti. Sää oli koko viikonlopun aika epävakaa ja huono, joten mitään ihmeellisyyksiä ei päästy tekemään. Lauantaina kuitenkin sateen hellittäessä suunnattiin Utran saareen lenkkeilemään ja paistamaan makkaraa sekä vaahtokarkkeja. :) Oli kyllä kiva reissu, koiratkin tykkäsi! Kun ilmat taas ensi vuonna lämpenee niin pitää ehdottomasti mennä uudestaan. Kesällä siellä on koirillakin vielä enemmän tekemistä.
Tänään tuli tasan vuosi siitä, kun starttasimme Carman kanssa ensimmäist agilitystarttimme Vantaan Ojangossa 10.11.2012. :) Tuloksena oli ensimmäiseltä radalta nollavoitto + LUVA ja toiselta radalta hylky.
Tänään, kuukauden kisatauon jälkeen, starttasimme Kuopion Hukka-Hallissa kolme starttia. Osallistujamäärä oli näissä kisoissa runsas, isoin minun ja Carman tähänastisista kisoista. Taso oli myös todella kova, mineissä oli todella paljon nopeita ja taitavia koirakoita, joita oli ilo katsella. Carman kanssa oli mahtavaa juosta ja sain nauttia kyllä jokaisesta hetkestä. Se työskentelee niin keskittyneesti ja tarkasti, haluten aina miellyttää parhaalla mahdollisella tavalla. Minun ihana pieni Carma. Todella paljon on vielä tehtävää ihan kaikessa, mutta kiva vain, että on projekteja pyörimässä.
Tuloksena meille tuli hyl - 0/2. (0.8sek erolla voittajaan) - hyl. Hylkyradat tuntuivat hyviltä, mutta molemmissa Carma juoksi yhden hypyn ohi, kiirehtien minun perään. Tässä edelleen näkyi se, miten kovasti Carma on vielä minun liikkeessä kiinni, mutta edistystäkin jo näkyi. Suorilla Carma ei kysellyt ollenkaan ja eteni itsenäisesti, sekä kokonaisuudessaan oli positiivista, että Carma ei vilkuillut minua niin paljoa. Omaan tavoitteeseeni pääsin mielestäni kerrankin melko hyvin, kun juoksin varmistelematta. Juoksua täytyy kuitenkin koko ajan treenata ja ylläpitää, että joku päivä juoksu voisi olla vielä räjähtävämpää. Toiselle agiradalle otin myös pitkästä aikaan tavoitteeksi nopeat vapautuskontaktit ja nekin sujuivat hyvin. :) Seuraavissa kisoissa täytyy taas muistaa muistutella niitä, ettei käy kuten kesällä. Ja ainiin, yksikään rima ei tullut alas. Hyvä Carma! :)
Ja iso kiitos Anniinalle ja Adyalle ihan parhaasta matkaseurasta ja onnea ihan älyttömän hienoista radoista sekä sertistä! :) Ja omat koulutettavatkin vetivät niin hyvin, että ylpeä voi vain olla. Marista ja Pyrystä leivottiin hyppyvalioita sekä Heidi ja Elsa vetivät hienon nollan makseissa sijoittuen 2/31. Ja tämähän tietää siis sitä, että tiistaina treeneissä meillä on jälleen karkkipäivä!
Nollarata, sija 2:
Agilityradan hylky:
Seuraavat kisat meillä todennäköisesti ovat ACE:lla Kuopiossa 8.12, jotka ovat myös tämän vuoden viimeiset kisamme. Sen jälkeen hiljennytään muutenkin ainakin kuukauden totaalitauolle myös treeneistä ja aloitetaan seuraava vuosi uudella sykkeellä uusin ideoin. :)
Mitä vuodessa ehti tapahtua kisarintamalla?
- Seitsemän starttia 1. luokassa
- Seitsemän starttia 2. luokassa
- Carma sai ensimmäisen sertinsä toisissa 3-luokan kisoissa, jolloin valiokello pyörähti käyntiin
- Tällä hetkellä A-sert x 2, yksi H-sert
- Carma sai arvokisanollat kasaan elokuussa
- Yhteensä 20 nollatulosta vuoden aikana
- Yhteensä 14 nollatulosta 3-luokasta, joista:
- 4 voittoa, 2 sija x 3, 3 sija x 2
Kiitos kuuluu Carmalle unohtumattomasta vuodesta, jonka kanssa olen taas päässyt tutustumaan kisaamisen maailmaan. :) Vuoteen on mahtunut niin paljon hyvää, vanhojen kisakavereiden näkemistä ja uusiin tutustumista.... Toivon niin paljon, että pysytään molemmat tulevaisuudessa pitkään terveinä ja saadaan nauttia tästä kaikesta vielä pitkään.
Osteopaatin jälkeen ei luonnollisesti treenattu hetkeen eikä muutenkaan kiireiden takia treenaaminen ole ollut ensimmäisenä mielessä. Viime viikonloppuna olisi ollut ensimmäiset mahdollisuudet käydä Mikkelissä hallilla, mutta keskityttiin mielummin koko aika ystäviin ja perheeseen.
Tänä maanantaina päästiin sitten Katjan ryhmätreeneihin. :) Omalta osalta fiilis ei valitettavasti ollut paras mahdollinen. Kävimme kaverin kanssa ennen treenejä tunnin mittaisella reippaalla juoksulenkillä, jossa mun polvi taas kipeytyi pahasti. Lenkin jälkeen en päässyt portaita kunnolla ylös tai alas enkä treeneissä pystynyt enää edes kunnolla hölkkäämään, mutta silti hölmönä halusin osallistua. Harmitti niin paljon, radalla olisi ollut meille paljon kivoja juttuja.
Nyt polvi on taas parempi. Vielä tiistaina siihen koski paljon kun yritettiin käydä uimassa eikä potkuista tullut mitään. Tänään treeneissä tuntuma oli taas aivan erilainen :) Treenattiin Anniinan ja Adyan kanssa leijeröintiä ja putken "pimeää kulmaa". Mikä positiivista, tänään leijeröintien onnistumisprosentti oli täysi sata.
Sunnuntaina kisataan pitkästä aikaa Kuopiossa. Tavoitteeksi otetaan ainoastaan ehjien ratojen tekeminen, oli tulos mikä tahansa. Tahdon, että jokaisella radalla pystyisin edes jollakin pätkällä viemään Carmaa epäröimättä ja rohkeasti. Parin viikon tauon jälkeen tuntuu, että tuntuma on hieman hukassa ja oma rytmitys aivan pielessä. Mutta hyvillä fiiliksillä lähdetään joka tapauksessa matkaan.
Lyhyt video tämän päivän treeneistä:
Tunnelmia viime lauantain Hurtsin keikalta Helsingistä:
Sunnuntaina Carma pääsi ensimmäisen kerran ikinä osteopaatin käsittelyyn, kun Jerry Ketola oli lennätetty viikonlopuksi Helsingistä Joensuuhun. Aikaisemmin Carmaa on hoidettu ainoastaan fysioterapialla, mutta jo ensimmäisen kerran jälkeen suosittelen osteopatiaa lämpimästi kaikille. Opiskelijakukkarolle käsittely oli todella hintava, mutta ehdottomasti kaiken sen arvoinen.
Jerry käsitteli Carmaa todella kauniisti ja osaavasti, selitti tarkkaan kaiken mitä teki ja mistä mahdollisesti jumit johtuvat. Carman rintakehä, lavat ja etenkin rintaranka olivat todella jumissa, mutta ne avautuivat loppua kohden hyvin. Takapää ja lihaksisto olivat muutenkin ovat hyvällä mallillaan. :) Carma oli kuitenkin sen verran jumissa etupäästä, että osteopaatin käsittelyä tullaan jatkamaan mahdollisuuksien mukaan. Itä-Suomessa mahdollisuudet ovat valitettavasti nollassa, joten Jerry sanoi, että fysioterapiakäynnit ovat riittäviä ja alkuvuodesta mennään Jerryn käsittelyyn uudelleen. Kaikin puolin, olin hoitoon kyllä todella tyytyväinen, Carmasta puhumattakaan. :) Kuullostaa hölmölle, mutta eron huomaa koirassa välittömästi.
Treeneistä ollaan pidetty nyt viikon verran taukoa ja aikaisintaan mennään treenaamaan viikonloppuna kevyet treenit. Ensimmäinen osteopaatin käsittely on koiralle varmasti todella rankka, joten lepopäiviä me pidetään yhteensä viisi eikä tehdä rentoja metsälenkkejä ihmeellisempiä asioita. Katsotaan muutenkin fiiliksen mukaan mennäänkö treenaamaan edes viikonloppuna. :)
Tässä kuitenkin julkaisematon video viikon takaisista ryhmätreeneistä:
Perjantaista tiistaihin Joensuuta on peittänyt valkea lumikerros. Tänään alkoi taas "helteet" ja kaikki on märän ja loskan täyttämää. Kun kerta kesää ei enää saa takaisin, saisi se kunnon talvi tulla jo, koska tuo märkä aika vuodesta on vaan niin inhottavaa.
Perjantaina ja sunnuntaina Anniinalla oli kamera mukana jäähdyttelylenkeillä. Saatiin ihan superhienoja kuvia hyvällä kameralla, iso iso kiitos Anniinalle!
